25. Päivä, Portomarin - Palas de Rei. 25,7km / 729km

Herätys vasta 8.00.

Toinen helppo päivä. Joskin nyt on penikat alkaneet vaivaamaan. Mutta kun malttaa pitää tarpeeksi taukoja niin homma etenee kyllä. Hitaasti mutta etenee kuitenkin.. Luulen että kipu johtuu siitä, että varon hieman rakkoja jotka on parantuneet aika hyvin. Askel on normaalista poikkeava, joten heti alkaa vaivaamaan jossain muualla.

Reitti kulki läpi upeiden eucalyptus metsien halki. Puut oli huimaavan korkeita ja todella vanhoja. Ja mikä tuoksu, huh! Mielettömän hienoa oli kävellä siellä.

Illalla menin uimaan jokeen. Aah, miten ihanan virkistävää oli noin 10c kirkas vesi. Alfredilla oli hieman vaikeuksia pulahtaa veteen, mutta kyllä se hoitui kymmenennen kerran laskettua kolmeen. :) Mulla ei ollut mitään kiirettä tulla pois sieltä, kun sain liotettua todella turvonneita jalkoja. Nilkkaa ei tunnu enää olevan, vaan kaikki on yhtä pötköä polvesta alas päin.

24. Päivä, Sarria - Portomarin. 23,1km / 703,3km

Herätys 7.30.

Tänään oli helppo päivä. Muutenkin pitää vähän hidastaa tahtia koska olen aikataulusta edellä jo 4pv.

Vaellusreitti ruuhkaantui Sarriasta eteenpäin. Viimeiset 100km on erittäin suosittu vaellusreitti espanjalaisten keskuudessa. Yhdellä etapilla oli kevyesti 200-300 kulkijaa päivän aikana. Erilaisia ohjattuja ryhmiä meni ohitse kevyin askelin, eläkeläisistä lasten leirikouluihin. Jopa tien ylitys oli ohjattua jolloin liikenne pysähtyi. Keltanokat huomaa esim kävelytyylista, kengistä tai farkuista! Myös siitä että he kävelevät oikein lennokkaasti asfaltilla, kun taas pidemmän matkan vaeltaja etsii jotain ihan muuta käveltävää tien sivulta.

100km kävellen tai 200km pyörällä on vähintään vaellettava jotta saa compostelan (pyhiinvaellustodistuksen). Silloin saa myös synnit anteeksi. Tästä ollaan niin tarkkoja täällä että pyhiinvaelluspassiin on saatava leimoja vähintään kaksi kertaa päivässä.

Illalla kävimme porukalla tutustumassa kaupungin iltaelämään. Luonnollisesti jotku festivaalit oli taas päällä. Tivolissa pelasimme kovasti ilmakiekkoa. Mukava ilta oli raskaan viikon jälkeen.

Ruoaksi laitoin yhdessä Jonin kanssa gulassikeittoa. Ja kattila kyllä tyhjeni hienosti hetkessä. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että alberguet valitaan jos niissä on keittiö...:) Alberguen valitsee se joka kävelee edellä, ja varaa muillekin pedit. Tämä järjestely toimii erittäin hyvin, koska välillä on joutunut jatkaa matkaa majatalon ollessa täynnä. Se syö hieman väsynyttä miestä... Minä kun yleensä tulen paikalle viimeisenä, niin on kiva ettei enää ole tarvinnut stressata peti paikasta.

Ps. 700km rikki. :)

23. Päivä, O Cebeiro - Sarria. 39km / 680,2km

Taas lähtö pilkko pimeässä 5.30.

Vuorilla kävely aamuyöstä oli vilpoisaa puuhaa. Lämpötila oli n. 5c. Auringon noustessa näkymät oli silti rajalliset, koska sumu oli todella sakea aamupäivällä.

Aamupalalla yhdessä kylässä tapasin erittäin ystävällisen madam Michellen Ranskasta. Hän on 70-vuotias ja kävelee noin 1500km! Michelle aloitti kävelyn Keski-Ranskasta huhtikuun alussa ja jatkaa vielä Santiagosta Portugaliin. Hän käy jokaisen kylän kirkossa rukoilemassa ystävänsä puolesta, jonka puolesta hän tekee koko vaelluksen. Hän osaa vain ranskaa ja silti yhteinen kommunikaatio toimii. Hänen lapsensa ja lapsenlapset seuraavat tiiviisti whatsupin kautta mumminsa vaellusta. Vauhti on siis sama kuin minulla, koska olen tavannut hänet monesti matkan varrella. Kerran näin hänet tien laidalla syömässä eväitä, jolloin hän vaati maistamaan eväsleipiään. En voinut kieltäytyä tarjouksesta ja mielettömän hyviä leivät olikin. Tilanteesta on video, joka on jokseenkin huvittava. Hauta kun osaa ranskaksi kyllä ja ei. :)

Tänään tuli ohitettua 100km pylväs, jolle osoitin kunnioitusta.

Illalla pääsin kokkaamaan ravintolan keittiöön! Mielettömän hienoa palvelua majatalon omistajalta! Oli upeaa kokata espanjalaisen kokin kanssa. Hän valmisti samaan aikaan annoksia ravintolan asiakkaille, kun minä valmistelin omaani. Koin olevani kokoajan hänen tiellään, mutta hän vain auttoi taukoamatta hymyssä suin löytämään tavaroita ja mausteita keittiöstä. Taas yhteistä kieltä ei ollut mutta keittiössä sitä ei tarvita. Hän tiesi aina mitä olin vailla ja seurasi tiiviisti illallisen laittoa.
Ruoaksi laitoin kokonaista porsaan fileetä, pekonikastiketta ja pastaa. Hän oli kovin otettu possun valmistustavasta ja työskentelystä yhdessä. Fileen ostaminen kaupasta oli myös kokemus. Lihamestari kutsui kaupan kylmiöön näyttämään kokonaisesta ruhosta palaa, jonka haluan ostaa.
Vaikka ruoka oli aika heviä, porukka tykkäsi siitä kovasti. Kaikki meni kaupaksi. Kokki oli tyytyväinen.

22. Päivä, Villadangos de Paramo - O Cebeiro. 27km / 633,1km

Herätys taas 04.00. Lähdimme ajoissa liikkeelle koska Caminon viimeinen huippu oli ylitettävä. Korkeuseroa tulee n 700m ylös.

Santiagoon 200km kyltti häämötti pilkko pimeässä ja sehän piristi mieltä kummasti.

Nousu huipulle oli aika hyvä setti. 8km matkalla 700m ylös! Puuh!

Yksi kylä ennen majataloa jäi mieleen. Siellä oli pariskunta joka pyöritti todella pientä majataloa ja ravintolaa. Asukkaita otettiin vain 9hlöä kerrallaan asumaan. Erikoista ravintolassa oli että se oli kasvisravintola (harvinaisuus Espanjassa) ja kaikki pyritään kasvattamaan itse.
Ravintolan oma "coca-cola" oli mielettömän hyvää!! Kuuntelin tarkkaan isännän valmistusohjetta. Tosin valmistukseen käytettäviä kukkia ei kasva Keravan rinteillä, toisin kun täällä.
Ja elämäni ensimmäisen kerran söin curry seitania. Oli mielettömän hyvää!

21. Päivä, Ponteferrada - Villadangos del Bierzo. 23,2km - 606,1km

Herätys oli todella aikaisin 4.30, kun oli kuuma päivä tulossa.

Reitti kulki kylästä toiseen ja niiden välissä oli aina maatila. Oli hieman hassua kulkea toisten pihojen poikki. Maatilan isäntä antaa lehmille heinää navetassa ja emäntä laittaa pyykkiä kuivumaan. Pihalla vartioi kyllä koira, joka ei päästä vaeltajia poikkeamaan reitiltä.

Päivästä tuli polttavan kuuma, mittari näytti parhaimmillaan 35c. Kävely rupesi näyttämään kolmen promillen haparointi, yksi askel eteenpäin, toinen oikealle ja kolmas vasemmalle. Onneksi majataloon oli enää lyhyt matka ja pääsin vihdoin kylmään suihkuun.

Suihku on jokaisen päivän kohokohta. Se on nautinto kun pääsee pesemään liat pois ja hoitamaan rakkoja suihkussa. Aaaah!

Viime päivät on olleet niin raskaita, etten ole kokannut lupauksista huolimatta muille vaeltaja ystävilleni. Jon on innokkaana kokkina paikannut minun vuoroani.

Tänään lupasin kokata. Kun pastaa olemme aika paljon syöneet, päätin tehdä risottoa vaihtelun vuoksi. Risottoriisin löytäminen oli hankalaa mutta isomman kaupungin marketista vihdoin löytyi.
Tein sitruuna-pinaatti risottoa ja valkoviinissa haudutettua kanaa. Porukka tykkäsi kuulemma ruoasta niin paljon, ettei muut halua enää tehdä ruokaa. Lisäksi porukka päätti varmistaa että Jussi pääsee varmasti seuraavaan majataloon turvallisesti, jotta hyvää ruokaa olisi luvassa. Kokit (Minä ja Jon) olimme tyytyväisiä. ;)

Ja yksi satanen taas rikki tänään..

Ps. Ja kyllä Whitney on vahvasti reissussa läsnä. Jotku tunteen minut suomalaisena joka kuuntelee Whitney Houstonia. Terkkuja Kaitsulle! ;)

20. Päivä, Foncepadon - Ponteferrada. 28,1km / 582,9km

Tänään herätys oli ajoissa klo 5.00, koska halusin nähdä auringon nousun vuoren huipulta. Ja se kannatti! Näky oli huikea ja rauhoittava.

Tänään oli kauan odotettu päivä. Caminon korkeimmalla kohdalla (1504m) on suuri risti, jonka juurelle vaeltajat tuovat kiven. Kirjoitin tavaraluetteloon blogin alussa "kivi" ja lupasin palata asiaan.
Tämän kiven olen siis kantanut Suomesta saakka pienessä nahkapussissa vyölläni juuri tätä tarkoitusta varten. Kirjoitin kiveen nimeni, vuosiluvun ja asetin sen ristin juurelle.

Kivi symboloi esimerkiksi jotakin murhetta, asiaa, muistoa joka jätetään Caminolle eikä sitä viedä takaisin kotiin. Jokaisella vaeltajalla on oma tarinansa kivelle.
Tämän koko tarkoituksen/pyhiinvaelluksen sinetöi rituaali Finisterressä, vaellusvaatteiden ja kävelykepin polttaminen. Tämä rituaali päättää vaelluksen ja samalla puhdistaa lopullisesti vaeltajan mielen murheistaan. Palataan tähän Finisterressä.

Tänään jätin myös Tatun ja Patun (vaelluskenkäni) hienolle paikalle. En tajua miksi raahasin niitä 300km, vaikka ne ei enää mahtuneet millään jalkaan!? Heillä on siellä upea maisema vuoren huipulla. Kiitos Tatu&Patu yhteisestä taipaleesta. :)

Illalla kävimme porukalla katsomassa kaupungin upeaa linnaa ja kirkon ilta messussa. Vaeltajien rukous oli koskettava. Messun jälkeen esittelimme itsemme kirkossa toisillemme.

Hörppäsin muutaman huurteisen Alanin (Englanti) kanssa ennen majatalon sulkeutumista.