Hiljaa keräsin kamppeeni muiden vielä nukkuessa. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta sitä vain tekee mieli aina lähteä ja jatkaa kävelyä. Jo illalla, rasitus kipujen hellittäessä tulee hinku takaisin tien päälle... :)
Lähdin yksin kävelemään klo 6.00. Vaikka aurinko ei ollut vielä noussut, en tarvinnut kuitenkaan otsalampun apuja löytääksesi kylästä pois.
Välillä kaupungista pois pääsy tuottaa harmaita hiuksia, kun ei millään meinaa huomata tai unohtaa kytätä keltaisia opasnuolia. Opastenuolet on milloin missäkin; talojen perustuksissa, seinissä, maassa, puissa, valopylväissä, liikennemerkeissä, roskislaatikoiden kyljissä...
Aamukahvin hörppäsin ja munakkaan söin seuraavassa kylässä, joka oli 6km päässä. Se on aika kätevä tapa aloittaa aina kävely, koska normaalisti kyliä on aina 3-8km välein.
Pian lähdön jälkeen alkoi hieman tihkua vettä, mutta se vain raikasti menoa. Koko päivä oli pilvinen (16c), joka on vaeltajille mitä parhain sää kävellä. Mieli oli korkealla sään lisäksi kolmesta syystä; nilkka oli kunnossa, rakot paikattu huolella ettei vaivaa liikaa ja 200km meni pian lähdön jälkeen rikki! Tänään tulikin sitten ihan kunnioitettava siivu vedettyä, 37,3km.
Olen koko vaelluksen aikataulusta hieman edellä alkuperäisestä suunnitelmasta. Olen päättänyt pitää samaa tahtia yllä, koska se tuntuu hyvältä. Vain rakot on hieman vaivanneet, mutta muuten olo on loistava. Jos vain paikat pysyy kunnossa, olen päättänyt jatkaa matkaa vielä Santiagosta eteenpäin FINISTERREEN, maan ääriin Atlantin rannikolle. Lisäkilometrejä tulee 88km. Toki ei mennä liikaa asioiden edelle, pikkusen on vielä urakkaa edessä.
Puolessa välissä etappia kuljin kylän läpi, joka oli täysin autioitunut Espanjan talouskriisin vuoksi. Uusi taloja, rivitaloja ja kerrostaloja oli varmasti 2000-3000 asukkaalle. Seutua ylläpidetään kuitenkin yhä edelleen. Nurmikot on ajettu puistossa ja talojen pihoilta, tiet on siistissä kunnossa, talot eivät ole rappioituneet, koulun uima-allas on siistitty. Supermarket, koulu, päiväkoti ja leffateatteri löytyy, mutta ne ei ole ikinä auki. Näin koko kylän läpi kävellessä yhden parkkeeratun auton. En yhtään ihmistä. Tämä oli todellinen ghost town. Majatalon isäntä kertoi että kylä rakennettiin hallituksen toimesta juuri ennen Espanjan talouskriisiä. Idea oli jotenkin elvyttää kriisiä...ei toiminut.
Vihdoin saavuin yöpymispaikkaan 15.30.
Viloria de Rioja on muutaman kymmenen asukkaan kylä, jossa ei ole baaria tai ruokakauppaa. Kaksi majataloa vaeltajille ainoastaan löytyy.
Majatalo oli erittäin kodikas ja lämmin henkinen. Olohuoneessa oli pieni takka ja neljä sohvatuolia, jossa pilgrimit ja isäntä vaihtaa kuulumisia. Taustalla soi rauhallinen pianomusiikki luomassa lisää rauhallista tunnelmaa. Emäntä tarjosi ruoan klo 19.30. Ruokana oli maukasta perunasose keittoa ja linssimuhennosta riisin ja salaatin kera. Jälkkäriksi oli suklaavanukasta. Juomana punaviiniä. Illallisen hinta on vapaaehtoinen maksu, kuten myös aamupalan. Yöpyminen maksoi 6€.
Juttelimme pöydässä eri maiden taloustilanteista ja miten eroavat niin paljon toisistaan mm.verotus, koulutus, sosiaalipuolella. Isäntä kertoi myös miten hän on tänne päätynyt 17v sitten. Camino teki häneen niin kovan vaikutuksen silloin, että halusi tulla tänne Espanjaan palvelemaan pilgrimejä. Hän on monta kertaa kulkenut Caminon ja molempiin suuntiin. Huh!
Hiljaisuus koitti 22.00. Aamulla ei kuitenkaan ulos saa lähteä ennen 7.00, höh!
Keskellä majatalon isäntä ja emäntä. Oikealla espanjalainen vaeltaja, no english. Kielimuuri siitä tuli ja Haudalla kävi pieni höpsis. Hänen nimensä oli Jesus mutta äännetään hieman eri tavalla. Noh, siinä kävi höpsis ku sekoita Jeesus ja Jesus.
Ei Jussi ei... ;)
