30. Päivä, Negreira - Olveiroa. 33,4km / 853km

Herätys oli 5.00.

Maisemia ei pahemmin päivän aikana näkynyt. Sää oli todella sumuinen ja kolea. Hieman harmitti huominen päivä, mikäli sää jatkuisi samanlaisena. Toivottavasti kirkastuu.

Koko porukka pohti ja odotti huomista päivää, milloinkohan meri pilkottaa ensimmäisen kerran horisontissa?

Päivällä otimme rennosti ja yllytyksenä maistoimme paikallista yrttiviinaa pienessä kylässä. Yök, se oli kuin pontikkaa. Huh, no kuitenkin se pisti jalkoihin kummasti vauhtia ja kipu myös hellitti.
Siinä tuli myös sitten yhdessä Whitneyn ja Dirty Dancing tanssikuviot vedettyä keskellä maaseutua. Takana kulki hollantilaisperhe (äiti ja kaksi tytärtä 18v ja 20v), joka näki meidän tanssikuviot. He tykkäsivät kovasti hauskasta menosta ja liittyivät seuraamme. Yhdessä tanssittiin ja laulettiin 80-90 luvun kuumimmat hitit keskellä maantietä. Madonna, Michael Jackson, Irene Cara, Gloria Gaynor ja Ankie Bagger antoi tahtia meidän kävelyyn. Hauskaa oli! Kummasti taittui 20km hetkessä. Hieno fiilis. Tosin satunnaisesti ohi menevät autot hieman kummasteli menoa...

Perheen nuorin kuvasi koko matkan meitä, josta tekee kotona videon. Hän lupasi lähettää sen minulle heti kun saa valmiiksi. ;)

Illalla kutsuin heidät liittymään seuraamme päivälliselle. Paikallisessa ravintolassa oli komero, jossa oli myytävänä muutamia ruokatarvikkeita. Pastakastike oli vähän kaikkea, joka omasta mielestäni oli aika keskivertoa...kaikki ruoka kuitenkin meni ja kukaan ei jäänyt nälkäiseksi. Perhe antoi kehuja ruoasta kovasti ja kiitti miellyttävästä seurasta. Noh, luulenpa että nälkä peittosi ruoan tasokkuuden. :) Tosin eipä se varmasti maku kenelläkään ollut päällimmäisenä mielessä vaan hauska ilta, jossa laulettiin ja naurettiin. Pari aussi tyttöä myös kehui pöytäkuntamme fiilistä ja miten ihmeessä osaamme Dirty Dancing elokuvasta tutun I've had the time of my life- biisin sanat ulkoa?! No tottakai jokainen osaa!

Perheen nuorin tytär oli ja on aina ollut todella tarkka siitä, kenen seurassa hän syö, viettää aikaa ja viihtyy. Hän antoi siitä kommentin äidilleen, joka oli erittäin otettu siitä miten tyttärensä oli viihtynyt juuri meidän seurassa. Emme huomanneet miten tarkkaavainen hän oli ja miten hän arvosti ns. aitoutta käytöksessämme. Olin kovin otettu kuullessani tämän ja en malta odottaa kun näen elokuvan heidän Caminosta. Olen pitänyt heihin yhteyttä Caminon jälkeenkin kuin muihinkin kanssa vaeltajiin.

Huomenna viimeisen kerran herään hiljaa ketään herättämättä, hoidan jalkani, pakkaan reppuni, pimeässä hiivin pois ulos majatalosta ja aloitan matkani kohti päätöspistettä. 35km on enää matkaa ja se on vähän.

29. Päivä, Santiago de Compostela - Negreira. 21km / 819,6km

Hyvästelin haikein mielin ystäväni aamiaisen jälkeen.
Alfred lähti samana päivänä takaisin Saksaan. Michelan kotimatka Suomeen oli seuraavana päivänä. Muut meidän porukasta jäi vielä muutamaksi päiväksi Santiagoon.

Lähdin kävelemään klo 10.00 kohti Fisterreä kun päiväetapiksi kaavailin vain 21km siivua. Matkaa "maan ääriin" kertyy n 88km, joten ajattelin käyttää kahden pysähdyksen taktiikkaa.

Tunnelma kävellessä oli hieman surullinen. Tiesin etten todennäköisesti näe ystäviäni enää. Osa porukasta (Joan, Sharka ja Ksenia) tosin uhosi lokakuussa tulla moikkaamaan Suomeen minua.

Pian Santiagon jälkeen huomasin kuinka luonto muuttui todella paljon vehreämmäksi. Myös hiljaisemmaksi, en nähnyt juuri ketään koko päivän aikana. Taukopaikoilla oli muutama vaeltaja mutta ei enää tuttuja kasvoja.

Suurin osa lopettaa vaelluksen Santiagoon tai kulkevat loppumatkan Fisterreen bussilla. Minulla kun oli aikaa kävellä ja muutenkaan ei tuo luonne anna periksi bussilla kulkemiseen. Nilkkojen turvotus (jos enää niitä nilkaksi voi kutsua) sekä penikoiden kipu anoi kyllä bussilippua, mutta hylkäsin anomuksen.

Saavuin Negreiraan hyvissä ajoin. Majatalossa oli runsaasti tilaa, sain valita mieleisen punkan vapaasti. Normi rutiinien jälkeen haistoin siiderin lähistöllä, ja niinhän löysinkin irkkubaarin! Kirjoittelin siellä terassilla blogia iltapäivän ajan.
Yhtäkkiä kuului huuto: Jussi!!!! Whoooooot, Joan ja Sharka olivat myös yllättäen lähteneet Santiagosta. Tämä oli iloinen yllätys! He majoittuvat samaan majataloon ja kävimme yhdessä syömässä. Myöhemmin illalla palasimme irkkubaarin heittämään dartsia. Joanille tämä pubitikka oli uusi tuttavuus. Muutama häränsilmä ja tripla tuli näytettyä. ;) Hauska ilta oli ja olin kovin iloinen että näin heidät vielä. Ja tietenkin oli mukavaa jatkaa matkaa heidän kanssa loppuun saakka. Huomenna pidempi pätkä tiedossa joten ajoissa nukkumaan.