Pamplonan kadut olivat kuin Helsingissä vapun jälkeen. Ainoa ero on, että täällä juhlat on joka vkl. Nopeasti kyllä kadut siivottiin puhtaaksi.
Pamplonasta lähteminen noudattaa samaa kaavaa kuin mikä tahansa kaupunki. Ensin on keskusta, sitten puisto, ruokakauppa (isompi), parempi lähiö, köyhempi lähiö, teollisuusalueet / tehtaat, ja lopuksi maaseutu.
Nousua huipulle kertyi 300m 4km matkalla. Huipulla oli yksi Caminon tunnetuimmista nähtävyyksistä. Metalliset vaeltajat joiden esittelyä en nyt enempää kirjoittele. The Way elokuvasta myös tuttu paikka. Elokuvan pääosaa näyttelee Martin Sheen joka kulkee Camino de Santiagon. Mietin että, ehkä olisi tehnyt hänen pojalle Charlielle myös hyvää lähteä mukaan...;)
Lasku huipulta oli erittäin raskas, koska jyrkkyyden lisäksi polku oli täynnä pyöriviä kiviä. Tässä kohdassa ihmiset loukkaantuvat eniten koko Caminolla. Onneksi tällä kertaa en kohdannut ketään loukkaantuneita, itseni mukaan lukien. Rakko ja haava pahaan paikkaan kyllä tuli, mutta niitä ei lasketa.
Loppu pätkä oli pikku kylistä toiseen kävelyä. Hyvän bisneksen oli pari poikaa ja tyttöä löytäneet. 3km polttavan kuumassa auringossa kävely houkuttelee ostamaan helposti kotitekoisen jääteen.
Perille päästyäni, alkoi perusrutiinien lisäksi rakon ja haavan hoito. Katsotaan miten huomenna kävely sujuu, vai pitääkö lyhentää suunniteltua etappia.
Albergue oli iso mutta 2€ lisähinnalla sai 6-hlö huoneen 30hlön sijaan. Valitsin pienemmän huoneen, vähemmän kuoroa yöllä...
Illalla oli loistava buffet josta olen vieläkin aivan puhki. Seurana oli neljä amerikkalaista, kaksi ruotsalaista, kaksi saksalaista ja yksi sveitsiläinen. Mielettömän mukavaa keskustelua jälleen. Kivut unohtui heti... :)
