Päivä jolloin saavutan oman päätökseni Caminolleni.
Lähdimme klo 6.00 kävelemään. Sää oli se mitä toivottiin, täysin kirkas eli aurinkoa luvassa. Jess!!
Kävelimme innokkaina eteenpäin. Penikoiden kivusta en välittänyt, sillä tähyilimme vaan vähän väliä horisonttiin nähdäksemme meren ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa.
Yhtäkkiä Sharka kysyy, onko tuo meri? Epäröimme hetken että onko se vain kangastus. Ja olihan se meri, joka pilkotti kaukana laaksojen välissä. Juhlimme ja hurrasimme, jolloin laakson kaiku vastasi huutoomme.
Kävely tahti vain kiihtyi. Päätimme että heti ensimmäisen biitsin nähdessämme, juoksemme mereen samantien!
Eikä kauaa aikaa kulunut, kun jo juoksimme mereen. Huikea olo! Meri oli noin 15 asteista, joka oli ihanan virkistävää. Joanille se oli hieman liian viileää kiljaisuista päätellen, mutta ei se menoa haitannut.
Jatkoimme vielä matkaa uimashortsit jalassa 7 km. Nousimme viimeisen kerran kukkulan laelle.
Sieltä avautui mielettömän upea näkymä Fisterraan. Rannikkomaisema oli kuin postikortista. Voin kuvitella, miten 600-1000 vuotta sitten ennen ristiretkiä ihmiset ajattelivat maailman päättyvän tähän. Meri oli kristallin kirkasta, hiekka vaaleaa ja Fisterren kylän takana näkyi niemenkärki, johon 1850-luvulla rakennettiin majakka. Näkymä oli henkeä salpaava!
Kirjauduin viimeisen kerran majataloon ja menimme takaisin uimaan rannalle. Illalla kävin kalaravintolassa yksin syömässä, halusin viimeisen illallisen olla hieman fiinimpi. Siellä olikin paljon tuttuja USA:sta, joita olin viimeksi kolme viikkoa sitten nähnyt. Hekin olivat miettineet missä olen ja olenko päässyt perille. He olivat tulleet osan matkasta taksilla tai bussilla ja siksi olivat samaan aikaan täällä. Olipa hienoa nähdä heitä. Vaihdettiin yhteystietoja, jos vaikka erehtyisin Kaliforniassa piipahtamaan. Myös Annette Saksasta oli siellä, johon törmäsin vähän väliä Caminon varrella. Annette kielsi kirjoittamasta tänne millaisissa merkeissä törmäsin häneen 1.kerran keskellä metsää...Annette, se edelleen on ihan normaalia. Teen sitä itsekin vähän väliä...Kih! ;)
Illalla sovimme porukan kanssa, että näemme majakan juurella niemen kärjessä. Siellä poltamme vaellusvaatteet, minun kävelykeppini ja katsomme auringonlaskua. Kävelin siis vielä 3km majakalle sortumatta taksin käyttöön.
Majakka sijaitsi todella korkealla kallion kielekkeellä. Huikeat näkymät avautui merelle, sitä on vaikeaa sanoin kuvailla. Muut olivat jo siellä odottamassa viinipullon avaajaa. Olivat valinneet hieman hurjan paikan kallion kielekkeeltä, josta oli alas pudotusta 70 metriä mereen. Nuoret!
Siellä nautimme viinistä, seurasta ja upeasta auringonlaskusta. Auringonlaskun jälkeen poltimme vaatteemme ja kepin. Tunnelma oli hauska ja rento. Sharka, Ksenia ja Joan opettelivat perunalaulunkin, josta on hauska video. ;) Kävelimme vielä takaisin kylään keskiyöllä. Ja siihen Camino päättyi.
Itselleni tämä päivä oli todellinen päätös tälle huikealla, kasvattavalle sekä opettavaiselle vaellukselle. Päivä joka oli odotettu, pelätty, surullinen, iloinen ja myös päivä jolloin jätän asioita paljon taakseni.
Edelleen kyllä on outo ja tyhjä olo.
MITÄ SAIN CAMINOLTA?
Sanat ei riitä kertomaan tuntemuksiani, mitä kaikkea olen kokenut ja nähnyt tasan kuukauden aikana. Ja miten se on avannut silmäni näkemään maailmaa eri kantilta ja arvostamaan itse elämää enemmän. Asennetta arvostamaan mitä meillä kaikilla on omassa elämässä, tuppaa välillä kiireissä unohtumaan.
Haluan olla parempi mies perheelleni. Panostaa ja antaa aikaa koko perheelleni, eikä vain anna ajan valua ja pitää asioita itsestään selvyyksinä. Viikot ja kuukaudet on mennyt esimerkiksi liian aikataulutettuna, että toisen huomiointi on helposti jäänyt unohduksiin.
Minun pitää osata kertoa paremmin tuntemuksistani. Eikä mennä karkuun kovan kuoren sisälle, joka ei loppujen lopuksi niin kova ole.
Minun tulee huomioida ystäviäni paremmin. Turhan usein olen vastannut ystävilleni "joo, nähdään ehkä ensi viikolla" ja sitten huomaa että jopa vuosi on vierähtänyt viime näkemästä. Tähän tulee muutos.
Nyt alkaa se todellinen Camino.
Huomenna matkustan koko päivän etelä Espanjaan junalla, jossa perheeni odottaa minua. Saavun Benalmadenan vuokratalolle vasta yhdeltä yöllä, joten aamulla tyttöjä odottaa yllätys. Siellä lomailemme vielä kaksi viikkoa ennen Suomeen paluuta. Ihana nähdä heitä pitkästä aikaa! Ikävä on ollut kova. Benalmadenan hektityys, kiireellisyys, kaupallisuus ja meteli hieman ehkä askarruttaa, mutta tärkeintähän on yhdessä olo.
Caminon tekniset tiedot
- 31 päivän kävely
- 888 km
- lyhyin etappi 20,7km (jos 1.pv 8km ei lasketa)
- pisin etappi 41,5km
- keskimäärin 29,3km /päivä (jos 1.pv 8km ei lasketa)
- ei lepopäiviä
- neljä yökävelyä
- kaksi hotelliyötä
- noin 1 300 000 askelta
- 31 pyykkipäivää
- 31 repun pakkaamista
- 31 jalkojen hoitoa
- 17 isoa ja 22 pientä compeed laastaria meni. Compeed yhtiö kiittää.
- kolme rullaa ihoteippiä. Mikropore teippi ehdottomasti paras.
- läjä erilaisia sidostarvikkeita
- yksi pedbug puraisu
- yksi nyrjähdys
- 8 kpl rakkoja joista yksi ei ole parantunut. Diacorin veistä kaipaa.
- 125 etanaa
- 89 sisiliskoa
- yksi peura
- kolme käärmettä
- 8 jänistä
- 56 haukkaa
- kaksi kotkaa
- X määrä viiniä
- muutama olut
- lähtöpainoni 107,2kg ja nyt 102kg eli ihan en tavoitteeseen päässyt. Tosin Micke kyllä lohdutti matkalla, että rasva on kevyempää kuin lihas jota varmasti täällä kertyy jalkoihin lisää. Halusi olla kohtelias ;)
Tarvike luettelosta kommentointina että vaatteiden määrä ja tarpeellisuus oli juuri oikea. Kaikkia tavaroita tarvitsin jossain vaiheessa Caminoa, paitsi muutamaa kiinnityshihnaa en tarvinnut koko matkalla.
Kiitos kaikille blogin seuraajille ja tsemppaus viesteistä. Auttoivat todella paljon. Kiitos!
THANK YOU The Return of the Jedi-team, YOU ARE THE BEST!!!
Michela (Yoda), Joan (Han Solo), Sharka (Princess Leia), Ksenia (Darth Vader), Alfred (Luke Skywalker), Alan (Obi-Wan Kenobi). Force is strong with us.
BR, Chewbacca
Seuraan blogiani aika-ajoin jos tulee kysyttävää Caminoon liittyen tai voit lähettää meiliä hautajuha@gmail.com. Autan mielelläni mikäli suunnittelet Caminolle lähtemistä, mitä suosittelen ehdottomasti kaikille.
The END.
