En ajatellut että sellaista tekisin täällä. Mutta toisin kävi kun kävin aamuyöstä vessassa ja sain päähän, että ei jaksa nukkua enää. Niimpä tuumasta toimeen!
Eväät reppuun ja hiljaa hiivin ulos klo 05.00 majatalosta muiden vaeltajien vielä nukkuessa. Oli vielä pilkkopimeätä joten etenin varovaisesti otsalampun avulla, jotta huomaan paremmin opastenuolet. Niitä ei pidä missata varsinkaan pimeässä. Eksyminen ei ole miellyttävä kokemus.
Oli kyllä raikasta kävellä kun lämpötila oli niin alhainen, että hengityksen höyryt näkyi otsalampun valokeilassa. Ja auringon noustessa näkymät laaksoon oli todella kauniit.
Ja olihan se megahienoa valita maisemat laaksoon ihan itse, kun oli aamutarpeiden aika oliivipuu niityillä. En nyt avaa tätä asiaa enempää, mutta kyllä ainakin Pyhtään Team Tammijärvi ymmärtää tämän päälle. Maisemat ja seura on tärkeätä. :) Se paikka on yksi kuva alla olevista...:)
20km meni hujauksessa ja yhdeksän aikaan pääsin vihdoin aamukahville pikkukylään. Siellä nautiskelin kahvia tovin seuraten paikallisten elämää, jossa kaikki tuntee toisensa. Vasta 10.30 jatkoin matkaa.
Matkalla mietin vielä miten joillakin ihmisillä on todella rento, vapaa ja sananmukaisesti kevyt elämäntyyli.
Esimerkiksi Kati kertoi hänen minimalistisesta elämäntyylistään eilen, jota jäin pohtimaan. Hän asuu välillä Saksassa, välillä Portugalissa ja perhe on Brasiliassa. Hänen koko omaisuus mahtuu yhteen rinkkaan. Hän on todella tarkka siitä, että hän ei osta mitään turhaa. Esimerkiksi housuja ja kenkiä on vain kolmet. Niillä pärjää hyvin kaupungilla, ravintolassa tai urheilussa. Vaatteiden värin on hyvä olla musta, jotta lika ei näy niin herkästi.
Kati on valmistunut Saksassa yliopistosta ja tekee nyt käännösfirmassa käännöksiä portugaliksi. Työtä pystyy tekemään etänä ja se auttaa tietenkin pysymään liikkeellä ja näkemään maailmaa. Hän ei halua tehdä työtä liikaa, vaan juuri sen verran että pystyy elättämään itsensä ja lopun ajasta saa nauttia elämästä missä päin vain maailmaa. Jos kerääntyy "liikaa" rahaa tilille, niin heti vähentää töitä. Kysyin että eikö hän kaipaa pysyvyyttä ja miten ihmissuhteiden käy? Etäsuhde tyttöystäväänsä on tietenkin hankala, mutta toistaiseksi haluaa pysyä tällaisessa elämäntyylissä. Oli mielenkiintoista kuulla miten simppelinä voi asioita pitää.
Saavuin Coimbraan jo klo 13.00. Oli polttavan kuuma, lähes 30c! Hieman tuskaista oli odotella hostelliin pääsyä, joka avasi ovensa vasta klo 15.00. Coimbra on hieno kaupunki, joka on ollut aikoinaan Portugalin pääkaupunki. Osa sen rakennuksista on rakennettu 1100-luvulla, kuten hostellin vieressä sijaitseva vanha katedraali.
Illalla MM-finaalia piti päästä katsomaan ja se aiheutti vaivaa. Lopulta luovutin paikan metsästämisen.. Täällä jotenkin tuntuu, että jalkapallo olisi ykköslaji...:)
Hostelli varasi pöydän minulle ravintolasta, jota piti kaupungin ykköspaikkana. Etsiessäni ravintolaa pikkukaduilta törmäsin ranskalaiseen vaeltajaan, jonka olen nähnyt vaelluksen ensimmäisenä iltana! Mikä on todennäköistä, että näin syrjäisellä ja hiljaisella kujalla törmää tuttuihin!! Tätä on Camino, että aina törmää tuttuihin mitä erikoisimmissa paikoissa. Valitettavasti ranskalainen (oon nimen unohtanut) joutuu jättämään leikin kesken. Nilkka on turvonnut kaksinkertaiseksi ja hän lähtee huomenna Portoon sairaalahoitoon. :( Nämä on niitä hetkiä, jolloin porukkaa alkaa tippumaan pois. :(
Ravintolaan astuessa sisään, minulla loksahti suu auki. Voi helvata helvata, kaikki asiakkaat hienona ja minä...noh...voitte vaan kuvitella kun pamahdin sinne uimashortseissa ja släbäreissä. Sanoin hovimestarille että en varmaan voi tulla, kun olen peregrino ja tämä on näin hieno että tunnelmallinen paikka. Päinvastoin!! Hovimestari sanoi, että olet erittäin tervetullut ja olemme varanneet pöydän parhaimmalle paikalle myöhemmin esitettävän lauluesityksen eteen (kaikkien tuijoteltavaksi). Turistit (lähinnä Englannista) mielenkiinnolla kyseli matkastani viereisistä pöydistä. Söin tonnikala tartaria, viinissä pitkään kypsennettyä porsään poskea ja juustoja. Erittäin hyvää oli taas!
Streamauksen kautta katsoin ravintolassa kisoja salavaivihkaa, kunnes lopetin lauluesityksen alkaessa. Parhaat palat jäi näkemättä. LOISTAVAA LEIJONAT!!!! HUIKEA TURNAUS!!! Ei tarvittu 20 NHL pelaajaa... Voittamisen jano ja nälkä, nuoruuden into, tiimin yhteenkuuluvuus ja pelottomuus oli oikea resepti.
Lopuksi vielä törmäsin kadulla vaeltajiin Rossiin (Uusi-Seelanti) ja Joseppeen (Italia), joiden kanssa otettiin oluset kadun varressa. Kuva alla.
Nukkumaan vasta 23.30, kun vielä piti puhelimesta lukea Suomen voitto hehkutukset tutuilta. :)
