Sää oli loistava eilisen tapaan kävellä.
Vaeltajia oli hurja määrä reitin varrella. Porriño oli risteys kohta Espanjan rannikolta tuleville. Redondelassa ei ole luvassa helpotusta "ruuhkaisuuteen". Siellä puolestaan yhdistyy sisämaan reitti. Loppuosuus onkin aikamoista majapaikkojen varailua etukäteen ettei jää ilman petiä.
Tällä osuudella oli yllättävän paljon myös Camino ratsastajia. Ja ihan liikaakin pyöräilijöitä. Camino pätee samalla tavalla heille kuin kävellen. Ainoa ero on, että minimimatka Caminolle on 100km kun taas ratsastaen tai pyörällä se on 200km. Joka tapauksessa pidin huomattavasti enemmän rauhallisesta Lissabon - Porto pätkästä.
Täällä kaikki on taas niin kaupallista ja tuputettua...
Lounaaksi söimme tuoretta mustekalaa. Ja oli muuten hyvää. Se keitettiin (mahdollisesti kauan) eikä lainkaan grillattu. Pyysin vain kokkia laittamaan tripla annoksen suolaa ja mucho picante (mausteisuutta), kun ei nää osaa laittaa suolaa ruokiin. Vaeltaja tarvitsee suolaa!
Lounaan jälkeen ohitimme 100km tolppan, alle satanen matkaa jäljellä Santiagoon!! Jeeeee! Tämän jälkeen etäisyystolppia tulee liiankin usein vastaan. Muistuttaa liikaa kuinka hitaasti matka etenee kävellen..:)
Aivan Redondelan keskustaan emme kuitenkaan malttaneet pysähtyä (Satun kivuista huolimatta) vaan jatkoimme vielä matkaa 3km kaupungin ulkopuolelle Jumboli Hostelliin.
Hostelli sijaitsi niin korkealla, että tuulinen sää oli oiva paikka myös rinkan pesuun ja sen nopeaan kuivattamiseen. Nimittäin selkäosan haju rupesi jo jopa omistajan nenään vaikuttamaan.
Näkymät Atlantin lahteen oli upeat! Päivällä ja illalla. (Kuva)
Satanen jäljellä.
Pikku huikopalaa...
