Satu saapuu Portoon vasta illalla, joten minulla on vielä päivä kulutettavana. Huomenna aloitamme kävelyn.
En pitänyt mitään kiirettä hostellista pois kirjautumisen kanssa. Heräsinkin myöhään klo 9.00, kun eilen vielä hostellin baarissa nakutin ilta myöhään darts automaattiin jonkun ennätyksen. Yksinään hieman tuulettelin! Näemmä loistavalla illallisella oli vaikutusta ennätysheittoon. :)
Netflix Designated Survivor jaksoja tuli kolmet katsottua aamiaisen jälkeen. Uloskirjautumisen jälkeen suuntasin suoraan Douro-joen risteilylle. Se olihan ihan mukava reilu tunnin risteily, joka seilasi kaikkien neljän valtavan sillan alitse. Matkalla näin jo huomisen reittimme alkupätkän.
Risteilyn hintaan (15€) kuului myöd eräässä portviini talossa viinitasting. Kävin jo eilen Taylorsin tastingissä, mutta en pistänyt pahitteeksi toisesta maistelusta... hyvvee hyvvee...:)
Viinitastingin jälkeen nautin kivalla paikalla tuhdin lihavartaan lounaaksi. Lounas venyi pitkäksi lounaaksi päiväkirjaa kirjoittaessa ja hovimestari tuli tarjoilemaan vielä lopuksi reilun lasillisen portviiniä talon puolesta Peregrinolle. Tuumin vaan Yes I Can...tuttu slogan töistä...:)
Lounasta nauttiessa katselin kaupungin vilskettä, joka lähinnä koostui turistisumasta. Porto on hieno ja historiallinen kaupunki mutta kaupungin vilske ja kaupallisuus hieman ahdisti kaksi viikkoa maaseudun rauhallisuuteen tottuneena. Tänne varmasti olisi kiva tulla pitkäksi viikonlopuksi uudelleen hieman eri moodilla.
Ken ja Denise ovat kovasti kyselleet muutaman päivän aikana, milloin pääsevät näkemään Satun. He ovat jo edellä meistä noin 20km, mutta eiköhän me tavata vielä matkan varrella. Myös Rossin kanssa olemme viestitelleet välipäivinä. Hän asuu vielä muutaman päivän Porton satamassa veneessä noin 12km päässä keskustasta. Reitti kulkee sitä kautta, joten hän kutsui meidät huomenna lounaalle veneeseen ja kylmät odottaa kaapissa.
Lounaan jälkeen lähdin etsimään asuntoa, jonka vuokrasin 50€:lla. Asunnon emäntä olikin jo rappusilla odottamassa minua. Asunto oli tosi siistissä kunnossa. Pesin vielä keittiön lavuaarissa hieman pyykkiä ja otin nokoset ennen, kun lähdin Satua hakemaan lentokentältä.
Noin 1h aikaisemmin lennon laskeutumista lähdin metrolla Satua vastaan. Metroasemalla odottikin yllätys. Metrot lähteekin lentoasemalle vain 30min välein ja tietysti myöhästyin juuri edellisestä. Lento oli aikataulussa, joten Satu kerkesi jo odotella asemalla.
Nähdessämme asemalla meitä molempia hieman hymyilytti toistemme lookit... Satu viimeisen päälle vaellusvermeissä ja minä olin niissä samoissa hieman kulahtaneissa / tuoksahtavissa vaatteissa. Sanoin, että tervetuloa camino elämään...:)
Oli kyllä hieno tunne saada tohtori vihdoin tänne. On tätä odotettukin, kun ikävä jo rupesi painamaan jonkun verran patavahtia kohtaan.
Illalla kävimme nopeasti joen rannassa syömässä vielä pizzat, joista säästimme palaset aamuksi. Satukin näki nopean vilauksen Porton maisemista.
Nukkumatti kutsui 23.00.
