Tänään oli kauan odotettu päivä. Caminon korkeimmalla kohdalla (1504m) on suuri risti, jonka juurelle vaeltajat tuovat kiven. Kirjoitin tavaraluetteloon blogin alussa "kivi" ja lupasin palata asiaan.
Tämän kiven olen siis kantanut Suomesta saakka pienessä nahkapussissa vyölläni juuri tätä tarkoitusta varten. Kirjoitin kiveen nimeni, vuosiluvun ja asetin sen ristin juurelle.
Kivi symboloi esimerkiksi jotakin murhetta, asiaa, muistoa joka jätetään Caminolle eikä sitä viedä takaisin kotiin. Jokaisella vaeltajalla on oma tarinansa kivelle.
Tämän koko tarkoituksen/pyhiinvaelluksen sinetöi rituaali Finisterressä, vaellusvaatteiden ja kävelykepin polttaminen. Tämä rituaali päättää vaelluksen ja samalla puhdistaa lopullisesti vaeltajan mielen murheistaan. Palataan tähän Finisterressä.
Tänään jätin myös Tatun ja Patun (vaelluskenkäni) hienolle paikalle. En tajua miksi raahasin niitä 300km, vaikka ne ei enää mahtuneet millään jalkaan!? Heillä on siellä upea maisema vuoren huipulla. Kiitos Tatu&Patu yhteisestä taipaleesta. :)
Illalla kävimme porukalla katsomassa kaupungin upeaa linnaa ja kirkon ilta messussa. Vaeltajien rukous oli koskettava. Messun jälkeen esittelimme itsemme kirkossa toisillemme.
Hörppäsin muutaman huurteisen Alanin (Englanti) kanssa ennen majatalon sulkeutumista.
