Lähdimme ajoissa 6.45 liikkeelle, koska tiesimme päivästä tulevan äärettömän rankka. Säätiedote lupasi roppakaupalla sadetta ja kovaa tuulta kaupan päälle.
Ostimme eilen sateenvarjot lisäksi suojaamaan pahimmalta sateelta, vaikka meillä oli vedenpitävät takit ja rinkkasuojat. Ongelmana on jalkoja pitkin valuva vesi suoraan kenkään. Toki on tuohonkin olemassa ratkaisu mutta ihan kaikkia vaellusvarusteita ei kannata tänne raahata.
Aamupäivä selvittiinkin hienosti ilman pahempia sateita ja matka taittui hyvin kukkulan rinteillä. Sateenvarjo plokkasi tihku sateet ja jalat pysyivät kuivina.
Kukkulan metsään päästyämme hämmästelimme valtavaa kulotusaluetta. Osa kohdista vieläkin savusi. Veikkasimme että eilen paikka on ollut täysissä liekeissä. U-käännös olisi silloin tehty.
Metsäalueen loputtua se myrsky alkoi. Ja ei ihan pikku puuska ollutkaan. Hyvä että kerittiin metsästä pois, koska tielle tippui paljon oksia ja puita kaatui sähkölinjojen päälle. Sateenvarjosta ei enää ollut apua ja Satu meinasi jo lentää sen kanssa. Parempi oli sulkea varjot ja etsiä nopeasti suojaa.
Löysimme hetken päästä leirintäalueen, jossa kuivattelimme vaatteitamme noin pari tuntia.
Tuumasimme että ei voida mennä tuossa säässä mitenkään 10km. Ja etsimme majapaikkaa lähempää. Seuraavaan kylään oli 2km ja sinne oli päästävä. Sieltä löytyi huone halvalla, joka oli omistajan asunto. Rouva oli todella mukava ja avulias.
Illalla kävimme paikallisten suosimassa pihviravintolassa ja sammuttiin lähes heti tuhdin illallisen jälkeen.
Olipa päivä. :)
Huomenna pitäisi olla selkeämpää säätä luvassa.
Ps. Satulla 100km ja minulla melkein 500km rikki. Jeah!!
Minä en mahtuisi tähän pakettiautoon, joka on kylän kauppa-auto. Erikseen tulee kala-auto ja liha-auto. Tuore leipä toimitetaan usein suoraan kotiovelle pikkukylissä.
Finisterre 2016
perjantai 7. kesäkuuta 2019
22. Päivä: Fão - Viana do Castelo 28,3km / 478,9km
Lähdimme aamutoimien jälkeen klo 7.30.
Päivästä oli tulossa kaunis. Aurinko paistoi mutta lämpötila ei ollut kuitenkaan paljon yli 20c.
Camino reittiä on helppo täällä muuttaa oman mielen mukaan. Voi välillä mennä sisämaassa metsikössä tai sitten rannikkoa pitkin hiekkarannoilla ja nauttien merinäköalasta. Kunhan kävellessä muistaa pitää auringon oikealla (aamusta) ja meren vasemmalla niin ei hätää. Satu vähän väliä kyseli, että tietääköhän herra mihin ollaan menossa? Tietää, tietää...vaikka välillä ei ollut harmaata tietoa reitistä. Mutta aina se reitti vaan löytyi. :)
Korkeiden kukkuloiden (130m) ylitettyämme, reitti muuttui niin kuin olisimme kävelleet viidakossa. Mielettömän upea vehreä reitti, joka laskeutui alas kirkasvetisen joen rantaan. Ikivanhaa kivisiltaa ylittäessä oli hienoa pysähtyä keskelle ja istahtaa hetkeksi seuraten taimenten uiskentelua. Huokasin, että voi kunpa olisi kalavehkeet nyt tässä...
Iltapäivällä vehreän laakson jälkeen saavuimme pikkukylään, jossa otimme yhdet oluset. Minä innostuin kirjoittamaan hieman päiväkirjaa ja Satu tuumasi, että hän voisi lähteä kävelemään edeltä jo. Vartti kului kirjoittaessa niin nopeasti, etten tajunnut olevani Satusta jo noin 1km päässä. Jos siis hän käveli hissukseen 4km /h. Lähdin pikaisesti perään ja pistin isompaa vaihdetta päälle. Matka taittui nopeasti ja sain Satun kiinni n 40min päästä läheltä kaupunkia, jossa aioimme yöpyä. Sehän kävi kätevästi tuumasin Satulle ja hän itsekin oli liekeissä, miten hyvin jalat rullasi loppupäivästä.
Kaikki hostellit oli täynnä kaupungista ja löysimme majapaikan kirkon ylläpitämästä luostarista. Luostari oli valtava kompleksi, jossa oli paljon pilgrimejä yöpymässä. Meille tarjottiin omaa huonetta, kun yhteismajoitushuoneet olivat täynnä. Tämä sopi vallan mainiosti Satulle :)
Ken ja Denise olivat myös saapuneet samaiseen kylään ja menimme yhdessä illalla syömään heidän kanssa. Meidän yöpymyspaikasta oli matkaa keskustaan vielä 1km, joten pikku jumppa tuli illalla vielä tehtyä. Denisen jalat ovat menneet niin huonoon jamaan, että hän jatkaa matkaa huomenna junalla seuraavaan kylään lepäämään ja Ken kävelee perässä.
Nukkumaan klo 22.00.
Guessin Camino mallisto vs Haltin Camino mallisto
Päivästä oli tulossa kaunis. Aurinko paistoi mutta lämpötila ei ollut kuitenkaan paljon yli 20c.
Camino reittiä on helppo täällä muuttaa oman mielen mukaan. Voi välillä mennä sisämaassa metsikössä tai sitten rannikkoa pitkin hiekkarannoilla ja nauttien merinäköalasta. Kunhan kävellessä muistaa pitää auringon oikealla (aamusta) ja meren vasemmalla niin ei hätää. Satu vähän väliä kyseli, että tietääköhän herra mihin ollaan menossa? Tietää, tietää...vaikka välillä ei ollut harmaata tietoa reitistä. Mutta aina se reitti vaan löytyi. :)
Korkeiden kukkuloiden (130m) ylitettyämme, reitti muuttui niin kuin olisimme kävelleet viidakossa. Mielettömän upea vehreä reitti, joka laskeutui alas kirkasvetisen joen rantaan. Ikivanhaa kivisiltaa ylittäessä oli hienoa pysähtyä keskelle ja istahtaa hetkeksi seuraten taimenten uiskentelua. Huokasin, että voi kunpa olisi kalavehkeet nyt tässä...
Iltapäivällä vehreän laakson jälkeen saavuimme pikkukylään, jossa otimme yhdet oluset. Minä innostuin kirjoittamaan hieman päiväkirjaa ja Satu tuumasi, että hän voisi lähteä kävelemään edeltä jo. Vartti kului kirjoittaessa niin nopeasti, etten tajunnut olevani Satusta jo noin 1km päässä. Jos siis hän käveli hissukseen 4km /h. Lähdin pikaisesti perään ja pistin isompaa vaihdetta päälle. Matka taittui nopeasti ja sain Satun kiinni n 40min päästä läheltä kaupunkia, jossa aioimme yöpyä. Sehän kävi kätevästi tuumasin Satulle ja hän itsekin oli liekeissä, miten hyvin jalat rullasi loppupäivästä.
Kaikki hostellit oli täynnä kaupungista ja löysimme majapaikan kirkon ylläpitämästä luostarista. Luostari oli valtava kompleksi, jossa oli paljon pilgrimejä yöpymässä. Meille tarjottiin omaa huonetta, kun yhteismajoitushuoneet olivat täynnä. Tämä sopi vallan mainiosti Satulle :)
Ken ja Denise olivat myös saapuneet samaiseen kylään ja menimme yhdessä illalla syömään heidän kanssa. Meidän yöpymyspaikasta oli matkaa keskustaan vielä 1km, joten pikku jumppa tuli illalla vielä tehtyä. Denisen jalat ovat menneet niin huonoon jamaan, että hän jatkaa matkaa huomenna junalla seuraavaan kylään lepäämään ja Ken kävelee perässä.
Nukkumaan klo 22.00.
Guessin Camino mallisto vs Haltin Camino mallisto
Tilaa:
Kommentit (Atom)



































