Yritin kävellä ripeästi ensimmäiset tunnit, jotta vähemmän jäisi keskellä päivää polttavan kuumassa urakointiin.
Nautin aamukahvit vasta 10km kävelyn jälkeen. Nyt en jäänyt ihmettelemään sen enempää paikallisten menoa ,vaan matkaa oli jatkettava.
Pikkuvarvas vaivaa kivuliaasti joka askeleella mutta yritän olla muuttamatta kävelytyyliä, sillä silloin tulee muualle vaivoja vain lisää. En uskalla avata pikkuvarpaan rakkolaastari-teippyhdistelmaa, ettei se revi ihoa enempää rikki. Annan sen olla sellaisenaan vaikka hurjan näköinen onkin.
Pidin lyhyitä taukoja milloin missäkin, kunhan oli varjopaikka. Siltojen alla, muurien reunustalla, supermarketin pihalla autojen aurinkosuojien alla...
Vettä meni todella paljon ja onneksi sitä saa kaikkialta. Portugalin hanavesi on täysin juomakelpoista. Mutta sitä myös haihtuikin!! Olin kuin uimassa käynyt, kun saavuin muutaman kerran kahvilaan. En jaksanut miettiä miltä haisin tai näytin, mahdollisesti en kovin hyvälle. Mutta uskon että siihen on baarinpitäjät tottuneet, koska ovat aina niin avuliaita.
Päivän aikana varjossa oli n 31-33c ja nyt illallakin tätä kirjoittaessa apteekin valotaulu näytti 29c.
Tällä kertaa ihan oikeutetusti päätin majoittua hotellissa ja törsäsin 34€ yöstä!! Ajatella mitä rahan hukkausta mutta olihan se hienoa! ;)
Lähdettiin nauttimaan sushibuffetin antimista yhdessä Kenin kanssa! Aaaah!
Siellä oli Suomen normi sushibuffet kertaa kolme plus keittiö grillaa sinulle ihan mitä vaan haluat. Jättirapuja, pihvin, mustekalaa, kasviksia... vedin kaikkea pari-kolme rundia. Menin ruoan jälkeen keskustelemaan lohen fileoinnista kokin kanssa, kun huomasin miten erikoisesti fileerasi. Siinä oli kyllä pointtinsa mutta kohta jo olin veitsi kädessä näyttämässä SuomiStyle miten 5kg lohi fileoidaan. Henkilökunta ja kokki tykkäsi meiningistä niin paljon, että pöytään kohta jo tuotiin saket talon puolesta. :)
Buffet oli kyllä järkyttävän hintainen, 9,50e!! :)
Loistavan illallisen jälkeen purkasin pyykkitelineen, jonka viritin päivällä hotellin ikkunasta. Se muuten oli hieno viritys, johon tarvittiin verhotanko, henkareita, omia pyykkipoikia ja ripaus onnea ettei tipu alas 5. kerroksesta.
Sen jälkeen romahdin suoraan sänkyyn.
Ajattelin lähteä 04.00 kävelemään, nimittäin Portoon on matkaa 35km. Jos fiilis on hyvä ja jalat toimii, huomenna PORTOOOON!! Tai sitten puolitan etapin. Varoiksi kerroin hotellin väelle, että saisinko brekuboxin valmiiksi klo 03.00 alkaen.
Jonkun verran on eri Camino kavereilta tullut viestiä, että olenko huomenna tulossa. En osannut vielä sanoa. Camino sanoo sen huomenna. Suuri osa tutuista on mennyt Portoon junalla tänään tai eilen eri syistä. Ihmettelinkin miksi en nähnyt tänään ketään reitin varrella, paitsi perillä Sophien ja Sophien Ranskasta. Ken ja Denisen tiesin tulevan rauhassa perässä.
Minusta tuosta talosta puuttuu jotakin. En ole ihan varma mutta tuntuu siltä...
