Nukahdin hetkeksi kunnolla vasta kun otin lisää droppeja n 03.00 aikaan. Herätys olikin sitten jo klo 7.00 aikoihin, koska talon vääpelin piti päästä aamupalalle. Homma selvä! :)
Jasmin (Saksa) kertoi aamulla että kuulostin aika kipeältä yöllä ja kuorsasin mutta havahduin kuulemma itse aina siihen...;) Sorii!!:)
Aamu askareiden jälkeen lähdin yksin tallustamaan. Osa yöpyjistä oli lähtenyt jo aikaisemmin ja loput jäi kylän kahvilaan aamukahville. Minä tuumasin juovani sumpit seuraavassa kylässä.
Sää oli hieman tuulisempi ja viieämpi eiliseen verrattuna. Tuulitakin jopa joutui ottamaan esiin ajoittain.
Reitti kulki aluksi rentouttavia peltoteitä pitkin. Siellä oli kiva hieman kuunnella relax musiikkia ja seurata paikallisten maanviljelijöiden aamuaskareita. Aamusumpit hörppäsin rauhassa seuraavassa kylässä. Iso kinkkusämpylä, kahvi ja mehu maksoi 2,50€. Pian tämän jälkeen kävelin läpi autioiden ja kesken jääneiden rakennuksien läpi , joita oli paljon. Selvästi siellä oli jonkinlaista toimintaa iltaisin, joten en suosittele tällä alueella yökävelyä.
Rannan tuntuntumassa kosteikon päälle oli rakennettu todella upea 5km pitkä kävelysilta. Se oli kovassa suosiossa aamulenkkeilijöiden keskuudessa.
Vila Franca de Xira oli viehättävä ja värikäs pikku kylä, jolla on vahva historia härkätaisteluissa.
Perille päästyäni kysyin missä olisi lääkäriä saatavilla, jotta saisin mahdollisen korvatulehdukseen lääkkeet. Hostellin pitäjä sanoi että minulla on tuuria, koska täällä on sairaala. Tuumasin että yksityislääkäri olisi ehkä parempi kun on vakuutus mutta siitä ei tullut mitään vaan kehotti menemään sairaalaan toistaen "you are very lucky...". Isäntä otti reppuni ja sanoi että mene rauhassa sinne, voi kestää tovin...
Taksimatka maksoi Xiran kohtuullisen isoon sairaalaan 5€.
Sittenhän alkoi säätö. Miettikääpä kun ollaan isossa sairaalassa ilman nettiä, kukaan ei puhu englantia, kaikki opasteet portugaliksi. Jep jep...
- Ensin infopiste. Aah! Kukaan ei ole jonossa. Jesh!! Hoitaja hymyili, Bom Dia! Avasin suuni ni jo hymy hyytyi... Portugaliksi tuli sitä sun tätä ja minä jatkoin teko hymyä ottaen sanakirjaa esille. Siinä ajassa jo neljä hoitajaa kerkesi tulla päivittelemään asiaa... Hoitaja löytyi joka osasi tulla osoittamaan että minun pitää ottamaan vuoronumero. Noh, minä otin ja en ymmärtänyt yhtään mihin, milloin ja mones minä olen. Sitten jo heti huudettiin takas ilman oikeaa vuoroani. Okei, täällä ollaan. Pyydettiin passi ja onneksi oli mukana EU sairaanhoitokortti niin homma oli hyvin simppeli ainakin infoon saakka.
- Odotustila. Tämä vuoronumeron ottaminen oli vain muodollisuus infossa mutta se oli tärkeä, koska se johti lopulta kaikkeen. Minut ohjattiin infon jälkeen pitämään huolta edelleen samasta vuoronumerosta ja katsomaan ruudulle joka sijaitsi isossa salissa. Ja en ollut nimittäin yksin... abaut 50 muuta oli myös siellä. OMG!! Siinä kohdassa valkeni pari asiaa, että mahdollisesti ohitin jotkut koska säntsäsin suoraan infotiskille sairaalasta sisään tullessa. Osa heistä jonotti vielä vasta infoon....hups!! Pari ilkeämpää katsetta huomasin, parempi oli katsoa vain maahan niin kun sairaaloiden odotustiloissa on tapana tehdä. Siellä ei ihan toimi pahoitteluna "moikkelis moi" käsien heilutus...
- Sairaanhoitajalle. Minun piti kytätä kyseistä vuorokirjain-numero yhdistelmää ja se kun ilmestyy ruudulle niin pitää sännätä tietystä ovesta sisään tietämättä mitä siellä oli vastassa. Minulla oli sanakirja onneksi mukana ja tässä välissä kerkesin tutkimaan huollisesti kaikki paikat ja mitä siinä ruudulla luki. Mutta sitten tylsä vartija esti loput tutkimusmatkat etten eksynyt liian kauas. Selkeästi kyttäsivät mua... Numero tuli yllättävän nopeasti ja olinkin hieman noloissani että nyt olen kiilannut niin monen... Soriiii...
Jaaaaa, tää olikin vasta kartoituskäynti hoitajalle. Ja taas kävi sama homma eli suuni auetessa, taisi hoitaja päästää pari valittua sanaa ku kummatkaan ei ymmärtänyt toisiaan. Sanoin että "No problem" ja yritin kertoa nohevasti vaivani portugaliksi. Minullahan oli aikaa opetella korvasärky portugaliksi odotellessa. Ei kuitenkaan ihan ymmärtänyt ja hoitaja puistetteli päätään. Sanoin uudelleen rauhoittaen häntä "no problem" ja otin sanakirjan esiin näyttääkseni käännöstekstiä sekä osoitin kipeää korvaani sanoen "Grande...". Sitten hän hymyily oikein kunnolla. Tuumasin Bom! (hyvä). Miksi hoitajaa hymyilytti kovasti oli hätäpäissäni osoittamani rivi sanakirjassa. Se oli vahingossa alempi rivi jossa luki korvasieni!!!! Ihan pikku naurut saatiin sitten verhojen peittämässä huoneessa niin että käytävä kaikui!! Pitikö tästäkin saada farssi...
- Odotus. Sain naurujen jälkeen vihreänrannekkeen itselleni käteen. Menin tutkimaan toiseen odotushuoneeseen mitä nämä värit tarkoittaa. Vihreä tarkoitti ei kiireellinen, joka on toiseksi alin väri. Odotusajan arvio 2h, no tottakai ajattelin ku on kyse sairaalasta. Hieman tärkeämpiäkin ensiapuja tarvitaan. Ambulansseja (joita tuli paljon) taisi tulla aika kaukaakin paikalle. Kolme tuntia meni odotustilassa ja nukahtaa ei voinut ku en tiennyt yhtään mihin sitten piti suunnata. Yritin aina erilaisia sanoja kääntää niiden ilmestyessä ruudulle, ne opasti vastaanoton sijainnin. Noh, oppihan tuntemaan portugaliksi sairaalan alkeet.
- Voitto. 3h kohdalla loppui kärsivällisyys. Lähdin vaeltemaan tahallaan tietäen että se kiinnittää hoitajien huomion. Ja niin kala tarttui syöttiin, sieltä nyt saapuikin hoitaja joka hieman osasi auttaa. Sanoin että onko kaupungissa yksityislääkäriä, voin hyvin mennä sinne koska asiani ei ole niin kiirellinen. Hoitaja käski pysymään aloillaan ja kertoi ettei kestä enää kauan. Noin 5min tämän jälkeen vuoronumeroni ilmestyi ruudulle. JESH!! Olo oli kuin Mr. Beanilla. Tahtoi vähän näyttää voittolappua muille...!!!
- Lääkäri. Huone oli helppo löytää. Mutta olipa sit jäätävä 5min vierailu. Lekuri sanoi ehkä noin kymmenen sanaa koko lyhyen vierailun aikana. Halusin kertoa sanakirjasta vaivat mutta kieltäytyi. Yllätys!!! Oli varmaan kuullut edellisen hoitaja käynnin..:) Kirjoitti reseptit ja ei kertonut edes että miten paljon niitä otetaan. Näytti elein mitä menee minnekin... suuhun, korvaan, suihke suuhun jne. Sanoi vaan että "farmacia talk". Oukkidoukki! Apricado ja takas kaupunkiin vauhdilla!
- Apteekki. Onneksi oli loistavaa englantia puhuva apteekkari!! Huh, mutta hieman rupesi jännittää ku apteekkari tuumasi "niin että sinulla siis on mainitsemien vaivojen lisäksi silmissä myös ongelmaa, koska nämä dropit on silmiä varten?" Ööööö, ei.... Ei helvata!! Menikö sittenkin jotain ihan mönkään Tohtori 10-Sanan kanssa...? Hyvin mahdollista. Apteekkari palaveerasi kolleegan kanssa ja sanoi että ok, hän erehtyi itse. Huh!
Että sellainen iltapäivä.
Hostelliin päästyäni huomasin iloikseni, että isäntä oli jo valmiiksi valinnut pedin ja laittanut repun sängylle. Jaoin huoneen kahden mukavan saksalais naisten Jasminen ja Paulan kanssa. He olivat ottaneet kerrossängyn ja jättivät minulle suosiolla isomman sängyn. Sänky tosin oli minulle 20cm liian lyhyt mutta eipä tuo haittaa. Paula ja Jasmine oli jo tuttuja viime Alberguesta, joten oli kiva nähdä tuttuja päivän päätteeksi.
Samantien huoneessa isäntä tuli sanomaan naisten läsnä ollessa: "Okey, now take off your clothes". "Ööö, okey sure but small detail why?" :) Hän pesee aina kaikki vaeltajien vaatteet, joka kuuluu 15€ yöpymisen hintaan. Luxusta!! Ja myös se että sai nukkua puhtaissa lakanoissa... aaaah! Ja niimpä vaatteet lähti pois päältä nanosekunnissa...
Suihkun jälkeen lähdin yhdessä Jasminen ja Paulan kanssa syömään intialaiseen. Namiii! 11€ ja sai Tikka Masalan, Naan leipää, oluen ja viinin. Myöhemmin illasta menin todella mukavan pariskunnan (USA) Kenin ja Denisen kanssa kaupungin hienoimpaan viini- ja tapasbaariin. Se olikin sitten ihan toista luokkaa. Viini aivan mahtavaa ja tapakset ei todellakaan olleet sellaisia joihin olen missään tottunut. Ja loistava tarjoilija vielä niin oli kyllä täyden kympin paikka. Ja kaiken lisäksi niiiiin halpaa...
Nukkumatti kutsui 23.00
