Lähdin Aguedasta klo 7.00 yksin. Sovittiin Kenin, Denisen ja Rossin kanssa, että ilmoittelen mihin asti kävelen tänään.
Reitti oli hyvin eilisen kaltainen eli ei kovinkaan kaunis. Pari mukavaa luontopätkää oli kyllä. Tänään matka seurana toimi ajoittain Juha Tapio. Hän ja Arttu on kyllä sitten parhaimmat matkakaverit. Yhdessä kohtaa maaseutu pätkällä innostuin hieman laulamaan en huomannut maanviljelijää aluksi. Hänen ilme oli "hieman" suu ammollaan, kun tenori Hauta kertasi Kaksi vanhaa puuta kertosäettä...:) Säikähdin ja nauroin ja huusin Bom Dia! Jän nauroi ja huusi Bom Camino!
Ikävintä oli kävellä isompien teiden laidalla, jossa rekat pyyhälsivät ohi vauhdilla. Jos jotakin positiivista pitää kaivaa tästä esiin, niin rekkojen ohi mennessä sai aina mukavan tuulenpuuskan sekä sekunnin murto-osan varjon itselleen kuumuutta helpottamaan.
Saavuin albergueen n klo 13.30. Nautin hyvän lounaan edellisessä kylässä, jossa aikaa vierähti helposti 1,5h. Ross ja Josseppe oli jo siellä odottamassa riippumatossa keinuen. Ken ja Denise saapuivat pari tuntia myöhemmin. Silloin minä olin jo näyttämässä altaassa Rossille mikä on uhanalainen eläin Suomessa, Saimaan norppa. Norppa oli uusi tuttavuus Uusi-seelantilaiselle..:) Kutsuin hänet Suomeen ja sanoin. Then we go together to sauna and naked. I will wash your back. If winter time you will come, we will do some angels in to snow, naked! And neighbors can watch. Ross katsoo vähän aikaa minua ja tuumaa vedätänkö sitä, sit tuumaa että kiitos luojan nukutaan eri huoneissa!! Mutta ehdottomasti haluaa tulla Suomeen ä:)
Albergue oli hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä. Esim. meitä ei ollut kuin kolme samassa huoneessa, self service baari, uima-allas, grilli ja riippumatot... aaah! Paikan emäntä toi myöhemmin näytille viisi vasta syntynyttä koiranpentua. Oli kämmenen kokoisia. Niiden emo oli kyllä tosi skarppina kenen antaa ottaa niitä sylliin, mutta kun olimme ensin tutustuneet toisiimme hyvin niin luvan sain.:)
Halusimme grillata upealla grillillä koko porukalle Rossin kanssa ja lähdimme lähimpään kylään metsästämään lihoja ja kasviksia. Kylässä olikin vain baari/lähikioski yhdistelmä, josta ei herunut kuin muutamia perus raaka-aineita. Grillaus jouduttiin perumaan mutta ruokaa saimme kyllä pöytään valmistettua. Tomaattista chorizo pastaa ja leipää oli illan dinner. Sen verran hyvää kuulemma, että osa söi sitä aamupalalla vielä. Itse en ollut tyytyväinen kun kaikki yrtit ja mausteet puuttui, mutta en näyttänyt kokin pettymystä muiden kiittäessä Rossia ja minua.
Ross, Ken ja Olivia Romaniasta jäivät vielä iltaa viettämään, kun minun nukkumatti kutsui klo 22.00. Heillä oli kuulemma ilta venynyt vallan jopa keskiyölle. :)
Joku varho huitoo metsässä...
Lounaspaikka klo 12.00
Lounaspaikka klo 13.00. Lounaaksi grillattua kanaa salaatin ja riisin kera. Lasi viiniä ja espresso 6,50€.
Liikenneympyrät on hyvin opastettuja myös vaeltajille. Keltaisten opasnuolten kanssa tulee olla tarkkana ja jos niitä ei ole, muista pitää aurinko oikealla.
Finisterre 2016
torstai 30. toukokuuta 2019
14. Päivä Mealhada - Águeda 25,4km / 310,2km
Lähdin yksin kävelemään n 7.00 aikoihin.
Sää oli todella sumuinen ja mukavan viileä kävellä.
Tänään reitti meni lähinnä teitä pitkin lähiöstä lähiöön, joka pidemmän päälle on aika raskasta jaloille. Lisäksi ei kovin rauhallista koirien haukkuessa pihoilla. Muutaman kerran oli tulla löysät housuun, kun kävelin ajatuksissani ja valtava koira hyökkäsi aitaa vasten metrin päässä. Sydän taisi ottaa pari lisäpumppausta siinä kohdassa...
Sykkeestä puheen ollen. Mittailin muutaman kerran sykettä, kun olin kiivennyt mäkiä ylös niin aika tasainen 140 se oli...
Kulkiessa kylästä toiseen, olen huomannut miten vauraampia väestö on pohjoisemmassa. Talojen kunto, koko ja pihojen siisteys on aivan toista luokkaa, kun n 100km etelämpänä. Eikä vain yhdellä tietyllä aluella, vaan yleisesti.
Mutta missä on ihmiset?!? Ei tänään ole mikään pyhäpäivä... kaduilla ei ikinä liiku juuri ketään. Ei aamulla eikä päivällä. Ei lapsia menossa kouluun, ei vanhempia menossa töihin. Kukotkin ilmoittaa läsnäolostaan vasta kahdeksan aikaan aamulla täällä!
Täällä ollaan visusti sisällä ikkunat suljettuna aamulla ja päivällä. Ja kun aurinko laskee, niin kyläläiset heräävät eloon.
Tänään on ollut hieman raskasta kävellä myös henkisesti. Olen ollut paljon omissa ajatuksissa ja ikäväkin painaa kotipuolen naisjoukkoja kohtaan.
Täällä ja jo viime Caminolla kirkastui, mitkä asiat on tärkeää omassa elämässä. Esimerkiksi liian pitkät työpäivät väheni viime Caminon jälkeen huomattavasti ja enemmän jäi aikaa perheelle. Pitkät työpäivät ei välttämättä vähennä työmäärää, vaan jopa lisää töitä niihin tottuessa.
Esim olen huomannut miten huomattavasti tehokkaampi olen 8-9h työpäivissä kuin 12h päivissä. Asioita tulee tehtyä huomattavasti keskittyneemmin ja tehokkaammin.
Jokaisella meillä on tietty määrä energiaa käytettävissä päivittäin. Sen kun kohdistaa oikein ja antaa enemmän aikaa asioille, jotka ovat tärkeintä omassa elämässä, sujuu tällöin kaikki muukin paljon paremmin.
300km rikki ja enää n 70km niin Porto on saavutettu. Sitten on PAAAARTYYYYY....!! :)
Tohtorikin liittyy mukaan sunnuntaina! Sitten minulla on ihan oma jalkojen hoitaja!
Olen nimittäin hieman kateellinen Kenille. Denise hieroo Kenin jalat joka ilta ja siihen ukko nukahtaa välittömästi. Vai onko se vaan Denisen jippo, että saa ukon hiljaiseksi? Ei selvästi jaksa kuunnella joka iltaista analyysia päivän vaelluksesta...;)
Tässä ei paljon pakopaikkoja ole, kun autot kaahaa tuhatta ja sataa ohi. Pari kertaa on ollut läheltä piti tilanteita...
Vettä vaeltajille vuodesta 1467 alkaen...
Hieman höyryjen päästelyä Josseppen (Italia) kanssa aamukahvilla.
Hostelli huone maksoi 20€. Vielä ihan kulmahuone!
Hotelli ulkoa päin ja Haudan pyykit...:)
Sää oli todella sumuinen ja mukavan viileä kävellä.
Tänään reitti meni lähinnä teitä pitkin lähiöstä lähiöön, joka pidemmän päälle on aika raskasta jaloille. Lisäksi ei kovin rauhallista koirien haukkuessa pihoilla. Muutaman kerran oli tulla löysät housuun, kun kävelin ajatuksissani ja valtava koira hyökkäsi aitaa vasten metrin päässä. Sydän taisi ottaa pari lisäpumppausta siinä kohdassa...
Sykkeestä puheen ollen. Mittailin muutaman kerran sykettä, kun olin kiivennyt mäkiä ylös niin aika tasainen 140 se oli...
Kulkiessa kylästä toiseen, olen huomannut miten vauraampia väestö on pohjoisemmassa. Talojen kunto, koko ja pihojen siisteys on aivan toista luokkaa, kun n 100km etelämpänä. Eikä vain yhdellä tietyllä aluella, vaan yleisesti.
Mutta missä on ihmiset?!? Ei tänään ole mikään pyhäpäivä... kaduilla ei ikinä liiku juuri ketään. Ei aamulla eikä päivällä. Ei lapsia menossa kouluun, ei vanhempia menossa töihin. Kukotkin ilmoittaa läsnäolostaan vasta kahdeksan aikaan aamulla täällä!
Täällä ollaan visusti sisällä ikkunat suljettuna aamulla ja päivällä. Ja kun aurinko laskee, niin kyläläiset heräävät eloon.
Tänään on ollut hieman raskasta kävellä myös henkisesti. Olen ollut paljon omissa ajatuksissa ja ikäväkin painaa kotipuolen naisjoukkoja kohtaan.
Täällä ja jo viime Caminolla kirkastui, mitkä asiat on tärkeää omassa elämässä. Esimerkiksi liian pitkät työpäivät väheni viime Caminon jälkeen huomattavasti ja enemmän jäi aikaa perheelle. Pitkät työpäivät ei välttämättä vähennä työmäärää, vaan jopa lisää töitä niihin tottuessa.
Esim olen huomannut miten huomattavasti tehokkaampi olen 8-9h työpäivissä kuin 12h päivissä. Asioita tulee tehtyä huomattavasti keskittyneemmin ja tehokkaammin.
Jokaisella meillä on tietty määrä energiaa käytettävissä päivittäin. Sen kun kohdistaa oikein ja antaa enemmän aikaa asioille, jotka ovat tärkeintä omassa elämässä, sujuu tällöin kaikki muukin paljon paremmin.
300km rikki ja enää n 70km niin Porto on saavutettu. Sitten on PAAAARTYYYYY....!! :)
Tohtorikin liittyy mukaan sunnuntaina! Sitten minulla on ihan oma jalkojen hoitaja!
Olen nimittäin hieman kateellinen Kenille. Denise hieroo Kenin jalat joka ilta ja siihen ukko nukahtaa välittömästi. Vai onko se vaan Denisen jippo, että saa ukon hiljaiseksi? Ei selvästi jaksa kuunnella joka iltaista analyysia päivän vaelluksesta...;)
Tässä ei paljon pakopaikkoja ole, kun autot kaahaa tuhatta ja sataa ohi. Pari kertaa on ollut läheltä piti tilanteita...
Vettä vaeltajille vuodesta 1467 alkaen...
Hieman höyryjen päästelyä Josseppen (Italia) kanssa aamukahvilla.
Hostelli huone maksoi 20€. Vielä ihan kulmahuone!
Hotelli ulkoa päin ja Haudan pyykit...:)
Tilaa:
Kommentit (Atom)




























