Heti bussista noustuani, kävi ilmi että kaupungin julkinen liikenne on lakossa! Taksi maksaisi St. Pied de Portiin 120€, joten se ei ollut vaihtoehto. Tässä vaiheessa tarvitsin espresson...tai kaksi.
Sain hyvällä onnella kuitenkin järjestettyä (paikalliset jeesas) BlaBlaCar:n kautta itselleni päivän ainoan ja viimeisen paikan. Matka maksoi 6,60€! Mutta lähtö oli vasta 15.00, joten aikaa oli rutkasti kulutettavana Bayonnessa. Aamukahvit ja lounaat nautittuani, vihdoin kello koitti 15.00. Mutta kuskia ei näy eikä kuulu. Soitettuani 10krt ja tunnin odotuksen jälkeen, kuski ilmoittaa ranskaksi että on "hieman" myöhässä... huhuh. No pääasia että tuli paikalle ja ehtisin vielä illalla lähteä liikkeelle. Matkalla kuski ystävällisesti vielä soitti majataloon, jossa minulla oli matkan varrelle tehty varaus, että tulen myöhässä. Vihdoin huokasin helpotuksesta, että nyt ei enää pitäisi pahempia esteitä tulla.
Perille päästyäni löysin pilgrim toimiston nopeasti, josta sain ensimmäisen leiman pyhiinvaelluspassiini. Huomasin listan jossa oli laskettu vaeltaja määrät. Suomesta 2015 oli vaellukselle lähtenyt 172 vaeltajaa. Kävin vielä ostamassa kävelysauvan jyrkkiä nousuja ja laskuja varten pyreneille.
Klo 17.15 ja lähtöpaino oli 107 kg, pääsin vihdoin matkaan. Sää oli muuttunut päivän aikana loistavaksi, 20c ja puolipilvistä. Matkaa majapaikkaan oli vain 8 km, mutta korkeuseroa oli 700m! Eli 95% pelkkää nousua ja välillä toooodella jyrkkää.
Pääsin perille jo klo 19, mikä on aika rivakasti kävelty. Pientä alku innostusta ehkäpä oli... Avatessani majatalon oven hikisenä ja haisevana, oli muut vaeltajat (n 35hlöä) jo nauttimassa illallista. Ajattelin käydä suihkussa, mutta isäntä ei päästänyt vaan ohjasi suoraan ruokapöytään! Muut repesivät nauruun ja kommentoivat, this is the Pilgrim Way...
Ruokana oli maukasta kanaa ja juomana punaviiniä ja vettä. Halusin toisen lasin jotta voisin ottaa viiniä. Tämä ei ollut mahdollista, vaan piti juoda ensin vesi pois ja sitten viiniä. Tai toisin päin, tai vaihdellen ruokailun aikana... Okei...maassa maan tavalla. Seuraavaksi pääsin esittelemään itseni muille. Mistä olen kotoisin, milloin lähdin, kuljenko yksin, mihin asti on suunnitelma mennä...ja muut tekivät saman esittelyn.
Yllätti todella paljon miten monta kansalaisuutta yhdessä pöydässä oli! Laskin 13 eri maata ja ehdottomasti USA oli edustetuin maa. Ikähaitari oli 24-75v.
Huoneessani nukkui eläkkeellä oleva pariskunta ja heidän ystävä, Christine. Nukuin heidän välissä. Alussa oli hieman totuttelua kaikessa perusasioissa, kuten vessassa tai suihkussa käynti. Ja onhan siinä punastelua kun Haudan poika täräyttää setit vessaan ja oven takana olikin Christine... tai että seuraavaksi otan isomman pyyhkeen mukaan, eikä mitään ultra kevyttä mikropyyhettä joka tippuu väärässä kohtaa lantioilta... :)
Nukkumaanmenoaika oli 21.00 ja ei ollut minkäänlaisia ongelmia nukahtaa...
Yö oli kyllä varsin äänekäs mutta onneksi olin varautunut korvatulpilla...
Christine on siis 75 vuotias. Hänen on tarkoitus kävellä ystävä pariskunnan kanssa kahden viikon aikana Burgosiin, joka on n 300km päässä. Hiljaiseksi vetää ja mieletön arvostus heitä kohtaan. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja pääsevät perille.
Kuvia ensimmäisestä päivästä..
