Vuorilla kävely aamuyöstä oli vilpoisaa puuhaa. Lämpötila oli n. 5c. Auringon noustessa näkymät oli silti rajalliset, koska sumu oli todella sakea aamupäivällä.
Aamupalalla yhdessä kylässä tapasin erittäin ystävällisen madam Michellen Ranskasta. Hän on 70-vuotias ja kävelee noin 1500km! Michelle aloitti kävelyn Keski-Ranskasta huhtikuun alussa ja jatkaa vielä Santiagosta Portugaliin. Hän käy jokaisen kylän kirkossa rukoilemassa ystävänsä puolesta, jonka puolesta hän tekee koko vaelluksen. Hän osaa vain ranskaa ja silti yhteinen kommunikaatio toimii. Hänen lapsensa ja lapsenlapset seuraavat tiiviisti whatsupin kautta mumminsa vaellusta. Vauhti on siis sama kuin minulla, koska olen tavannut hänet monesti matkan varrella. Kerran näin hänet tien laidalla syömässä eväitä, jolloin hän vaati maistamaan eväsleipiään. En voinut kieltäytyä tarjouksesta ja mielettömän hyviä leivät olikin. Tilanteesta on video, joka on jokseenkin huvittava. Hauta kun osaa ranskaksi kyllä ja ei. :)
Tänään tuli ohitettua 100km pylväs, jolle osoitin kunnioitusta.
Illalla pääsin kokkaamaan ravintolan keittiöön! Mielettömän hienoa palvelua majatalon omistajalta! Oli upeaa kokata espanjalaisen kokin kanssa. Hän valmisti samaan aikaan annoksia ravintolan asiakkaille, kun minä valmistelin omaani. Koin olevani kokoajan hänen tiellään, mutta hän vain auttoi taukoamatta hymyssä suin löytämään tavaroita ja mausteita keittiöstä. Taas yhteistä kieltä ei ollut mutta keittiössä sitä ei tarvita. Hän tiesi aina mitä olin vailla ja seurasi tiiviisti illallisen laittoa.
Ruoaksi laitoin kokonaista porsaan fileetä, pekonikastiketta ja pastaa. Hän oli kovin otettu possun valmistustavasta ja työskentelystä yhdessä. Fileen ostaminen kaupasta oli myös kokemus. Lihamestari kutsui kaupan kylmiöön näyttämään kokonaisesta ruhosta palaa, jonka haluan ostaa.
Vaikka ruoka oli aika heviä, porukka tykkäsi siitä kovasti. Kaikki meni kaupaksi. Kokki oli tyytyväinen.
