7. Päivä: Santarém - Golega 34,4km / yht 130,4km

Heräsin jo ensimmäisen kerran 05.00 aikaan. Mutta onneksi uni tuli vielä takaisin. 07.00 nousin ylös ja aamupalan jälkeen lähdettiin isommalla porukalla liikenteeseen.

Aluksi hieman satoi mutta hyvin nopeasti kirkastui ja päivä muuttui todella kuumaksi.

Ensimmäinen 100km meni rikki heti aamulla! Jeeee!!:)

Aamupäivä vierähti viinialueiden läpi tallustaen. 11km pelkkää viiniköynnöstä...matka taittui ripeästi ja seuraavassa kylässä oltiin jo n 2h kuluttua. Edellisen päivän lepo selkeästi auttoi.

Kylässä oli kyllä kahviloita mutta ei kunnon ruokaa. Niin Camino opaskirja kertoi. Minulle ei kelvannut leivän palanen, jolla olisi koko päivä pitänyt pärjätä sillä tämän jälkeen ei ole mitään 12.8km matkalla. Muut jäivät puistoon nakertamaan leivän koppuraista kun minä lähdin tutkimaan tarkemmin kylää. Kävelin pois reitiltä n 500m ja löysin paikallisten avustuksella ravintolan! Jeah! Tuoksu jo kertoi että täällä selvästi on grilli kuumana. Ja niinhän se oli! Puolikkaita kanoja grillattiin hiilillä ja kysyin quanto custa frango? Maksoi 5,50€. Kysyttiin mitä muuta haluat sen kanssa. Tuumasin että pistetään kaikkea. Oliivit, salaatit, leipää, riisiä...kylläpä maistui! Aikaa vierähti nautiskellessa niin että vasta klo 13.00 lähdin liikkeelle. Kuumuus oli vain pahentunut, joten nappasin matkaan vielä Magnun puikon jälkkäriksi. :)

Raikkaan suihkun otin matkan varrella keskellä viinipeltoja. Viiniköynnösten 500m pitkä kastelujärjestelmä suihkutti vettä myös reitille. Ei muuta kuin sadesuoja repun päälle, paita pois ja suihkun alle...kylläpä raikasti. Isännät katseli vierestä ja nauroivat.

Niin paljon sain energiaa lounaasta (ja ehkä suihkusta) että vauhti oli hurjaa. Osa syynä oli myös Arttu Wiskarin biisit. Kyllä Arttu on sitten mukavaa matkaseuraa! :) Liitämällä vedin 12,8km pätkän lähes kahteen tuntiin. Huh!

Seuraavassa kylässä oli kyllä majapaikka viidelle. Mutta reitiltä piti poiketa 1km! Minähän en kilometriä kävele majapaikan takia! :) Joten vielä 7.8km oli taivalta edessä. Se oli aika murhaa jaloille, asfaltitietä koko matka! Katkonaista kävelyä oli viimeinen 500m ja majapaikka ei meinannut millään löytyä. Viimein paikan omistaja tuli meitä vastaan ja homma hoitui.

Majoutuin kahden kundin kanssa jotka olin nähnyt pari kertaa kahviloissa.

Sen verran jalat huusi hoosiannaa että menin istumaan kuumaan suihkuun hetkeksi. Siellä tuli tutkittua että mahdollisia rakkoja ilmestynyt. Onneksi toistaiseksi olen niiltä välttynyt. Viime reissulla tässä vaiheessa tais olla neljä rakkoa.

Suihku auttoi niin paljon että oli energiaa vielä pestä lavuaarissa vaatteet. Päivän vaellusvaatteet on pestävä joka päivä tavalla tai toisella. Lavuaari on yleisin paikka mikäli majatalo ei ole järjestänyt erillistä pesupaikkaa.

Illalla kävin kylän ainoassa ravintolassa syömässä. Alkuun otin paikallista juustoa jonka tarjoilija leikkasi suoraan lautaselle. Mausteeksi päälle ripotellaan valkopippuria ja suolaa. Hyvää oli! Pääruokana possun kylkeä. Ihan ok oli.

Dinnerin jälkeen suuntasin takaisin hostelliin. Kävellessä vasta huomasin että koko kylä elää hevoskilpailuilla ja sen ympärille suuntautuvasta liiketoiminnasta. Kylän sydän on todella iso hevos stadion. Mielettömän hienot ja laajat tallit on ympärille, ei sellaiset perus puulato tallit vaan koristeelliset ja nykyaikaiset rakennukset. Kaikki liikkeet liittyi jotenkin hevosiin ja baarien logoissa näkyi ratsuja.

Huvittava näky tahtui erään baarin ohi kävellessä. Mies tuli ratsulla baariin ja jätti hepan ulos parkkiin. Näin se homma hoituu tässä kylässä!!
Pakko oli napata jokseenkin koomisesta tilanteesta kuva. Noh, jos isäntä ottaa häppää vähän liikaa ni kyllä heppa kotiin löytää, jos vaan pääsee kapuamaan selkään..;)

Nukkumaan klo 22.

Luulin että oli hylätty auto pellon keskellä, mutta ei kun kaupungin huoltomiehet työntouhussa eli nukkumassa. Pistin kostoksi omasta kaiuttimesta Artun Työmiehen lauantai- biisin. Kyllä äijät heräsi... Aiai aiai aiai ja Bom Dia huusin. :)

Heppa parkkiin ja bisselle.

6. Päivä: Välipäivä

Välipäivä, aaaah! Oli aika nastaa jatkaa vaan nukkumista kun muut paitsi Ken ja Denise lähti huoneesta jatkamaan matkaa. Tällaista en kokenut viime Caminolla.

Talon emäntä oli äärettömän mukava. Kun kuuli että jäämme tänne toiseksi yöksi, hän oitis tarjoutui pesemään kaikki vaatteemme. Asiasta ei saanut sanoa sanaakan hostellin omistajalle joka oli aika tiukkis.

Kenillä ja Denisellä alkoi rinkkojen inventaario. He olivat varautuneet ihan kaikkeen mitä vaeltaja voisi kuvitella. Usein tavaroita oli myös tuplana. Osista heidän tavaroista en edes tiennyt olemassa retkeilyversiona, esim pesuvati oli aika hauska. He olivat heittämässä tavaroita roskiin, jolloin hyppäsin ylös! Ettekö lähetä niitä kotiin? Kysyin. He ei jaksanut moiseen ja ajattelivat myös että on turhan tyyristäkin. Minä otin niistä sitten kaksi-paikkasen riippumaton sekä siihen hyttysverkon. Ja lisäksi puhallettavan makuupatjan. Kuulemma viidellä puhalluksella on täyttyy... :) Lähetin riippumaton verkkoineen kotiin, maksoi 13€. Makuupatjalle on täälläkin käyttöä.

Nousin sängystä vasta klo 10.00. Aamutoimien jälkeen lähdin tutustumaan kaupunkiin. Santarém on erittäin viehättävä kaupunki jonka pikkukujia oli hauska tutkia. Lounaspaikaksi valikoitui paikallisten suosittelema hieno ravintola, jonka kokki on kaikkien tuntema. Dois Petiscos oli näemmä tripparinkin kärkisijoilla. Alkuruoaksi söin korianteri-perunakeittoa ja pääruoaksi turskaa. Keitto oli mieletöntä jonka seuraksi suositeltiin pohjois Portugalin valkoista herkkua... Viini sopi loistavasti keiton kanssa. Pääruokana oli turskaa. Se valmistetttiin eräänlaisena perunamuhennoksena joka lopuksi gratinoidaan. Paikallisten herkku kuulemma. Mielestäni se oli ihan ok ja erilainen. Mut kotimaan Kuha vs Turska, 6-0.

Iltapäivällä näpyttelin hostellin sisäpihalla blogia, josta olin jäljessä 3pv. Välillä voimat on vaan niin kaput tai ilta vierähtää caminolaisten kanssa höpöttäessä ettei kerkeä päivittämään päiväkirjaa. Sitruunapuun alla kirjoittelu oli kyllä aika hienoa.

Yhtäkkiä paikalle tupsahtaa Jasmin (Saksa), Paula (Saksa) ja Why (Canada). Heihin tutustuin alkumetreillä jo ja luulin että ovat edellä mutta olivat eilen jääneet edelliseen kylään ja tänään kävelleet vain 16km. Tämä on Caminon hauskuus, välillä luulee ettei enää näe joitakin kävelijöitä ja sitten vaan ne tupsahtaa eteen kulman takaa. Innoissani nostin Why:n ilmaan aika lennokkaasti (nuori mies oli kohtalaisen kevyt heittää) ja hän rupesi kikattamaan ihan älyttömästi kun kuulemma kutitti. Ei varmaan ole hetkeen kokenut vastaavaa, sen verran säikähti. Why:lta voisin oppia pari asiaa, hän on megarauhallinen kaikessa (kävelyssä, puhuessa, asioita tutkiessa ja kasvien kuuntelussa). Minäkin haluan oppia kasvien kuuntelun, ne kuulemma kertoo yhtä sun toista... Hän on mieletön persoona jonka vertaista saa hakea.

Ken lähti hakemaan innoissaan pari perhepizzaa koko porukalle. Syötiin sisäpihalla ne yhdessä kuunnellessa vaeltajien omia tarinoitaan. Mukaan liittyi Kati Saksasta myöhemmin.

Minä menin vielä iltakävelylle ja kirjoittamaan rauhassa päiväkirjaa lähistöllä olevaan ravintolaan.

Nukkumaan 22.30.

Täältä oli edullista hankkia hieman C-vitamiinia.

Pitihän sitä tässä bussin siirtämisessä mennä auttamaan. Sain liikenteenohjaajan roolin. :)