3. Päivä, Espinal - Pamplona 37km / kum. 69,7km

Herätys normaaliin tapaan 6.00. Täällä ei tosin tarvita herätyskelloa, koska aamuvirkut pakkaavat laukkuja varsin äänekkäästi. Yö ei sujunut kovin hyvin. Sängynpatja oli suojattu muovilla, mikä luonnollisesti oli todella hiostava. Tein oikean päätöksen etten ottanut kesämakuupussia vaan silkki makuulakanan, mutta sitäkään en aina ole tarvinnut. Yöt ovat vuoria lukuunottamatta varsin lämpimiä ja tarvittaessa on huopapeitto jokaiselle.

Olimme edellisenä iltana tehneet eväät matkaan, joten emme syöneet aamupalaa majatalossa, jota tarjottiin 4€ lisämaksusta.

Lähdimme Charlien kanssa matkaan majatalosta viimeisenä 7.30. Aamu oli raikas ja kirkas. Lämpötila n 16c, joka oli mitä parhain kävelyyn. Aika pian lähdön jälkeen Alfredille tuli rakko, joka hoidettiin metsässä kuntoon.

Söimme aamueväät seuraavassa kylässä kahvin ja tuoremehun kera upeissa maisemissa.

Reitti kulki suurimmaksi osaksi metsässä ja olikin aika hiostavaa kun ei tuullut laisinkaan.

Etapin korkeusero tippui 900m-> 400m, joten se oli aika helppoa kävelyä ja välillä jopa 6km/h. Kun jalka liikkui hyvin ja päivää oli vielä jäljellä, päätimme ampaista suoraan Pamplonaan. Etapille tuli pituutta kunnioitettavat 37km. Mutta sen tuntuista oli myös viimeiset kilometrit. Jalka rupesi ontumaan ja joka paikkaan koski. Itsellä meno hieman parani kun vaihdoin lenkkarit kaupungin laidalle saapuessa. Olin tyytyväinen siihen, että kuitenkin otin mukaan kahdet kengät.

Pamplonaan saapuessa, olimme aivan ällistyneitä mikä näky meitä odotti. Ihmisiä oli tungokseen asti kaduilla juhlimassa kuin viimeistä päivää. Mummot, papat, lapset, vauvat, nuoriso juhli ja tanssi oluet kädessä kaduilla. Eikä mitään erikoista syytä ollut, perus lauantaina vain. Olimme ihan turisteja moisesta juhlimisesta.
Löydettyämme majatalon, tein normaalit ilta askareet, jotka on toistuneet joka ilta samalla rutiinilla. Suihkussa käynti, pyykinpesu, jalkojen hoito, lepoa ja ruokapaikan etsiminen mikäli majatalossa ei syödä.
Löysimme nopeasti ravintolan jossa oli loistava pilgrim menu. Itse otin kampasimpukoita alkuun, pääruoaksi ankkaa punaviinissä ja jälkiruoaksi lettuja. Kaikki viini pullon kera 12€!

Nukkumaan mentiin 22.00. Juhlijoiden melu tosin piti valveilla hetken...

Jussi löysi oikoreitin...

2. Päivä, Orisson - Espinal 24,7km / kum. 32,7km

Herätys oli 6.00.
Sää oli todella sumuinen ja kylmä (7c). Mutta tämä on täysin normaalia vuorilla, ensin on sumuista ja nopeasti auringon lämmittäessä sumu hälvenee.

Aluksi hieman mietitytti, miten erilaiset ilta- ja aamutoimet sujuu kämppiksien kanssa. Mutta olin täysin väärässä, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme jo entuudestaan. Kukaan ei ihmetellyt, kummastellut tai ujostellut, vaan kaikki hyvin tiesi mihin oli tullut ja miten kaikki askareet jaetaan.
Kylppäriin menosta piti vähän sopia ja mielelläni olin viimeinen...;)

Aamupala oli aika köyhä; paahtoleipää, marmeladia, mehua ja kahvia. Huomatessa tämän, tilasin ison täytetyn patongin (5€) mukaan.

7.15 toivotin Christinelle ja muille Bueno Camino ja lähdin kävelemään. Aikaa ei kerennyt kauan kulumaan, kun seuraan liittyi Charlie Saksasta. Charlie (27v) oli lähtenyt matkaan 4 vkoa sitten Lyonista, joten hänellä oli jo takana 800km ja toiset 800km vielä EDESSÄ!

Kuljimme yhtämatkaa, mutta minun taukoessa hän jatkoi tappavan tasaisella tahdilla matkaa. Hän piti koko osuudella vain yhden tauon. Minä pidin noin seitsemän lyhyttä taukoa.
Sain hänet aina kiinni ja kysyinkin, mikä on hänen vinkki kävelyyn. Suurin vinkki (saksaenglannilla) oli pitää sama tahti kävelyssä ja reppua ei saisi ottaa tauon aikana pois selästä. Kylmä tuuli ei tee hyvää selkälihaksille.

Nousu vuorille oli todella rankka. Matkan varrella, upeiden maisemien lisäksi, näkyi haukkoja, kotkia, villihevosia, vuohia. Mutta etenkin mielettömät maisemat oli kyllä ehdottomasti urakoinnin väärti.

1400m oli etapin korkein kohta, jossa oli sopivaa pitää lounastauko. Sovimme että kirin kiinni Charlien, koska hän ei syönyt matkan varrella. En enää nähnyt häntä sen jälkeen. Uskon että hän jatkoi vieläkin pidemmälle matkaa mihin itse jäin yöksi.

Alaspäin meno oli mielestäni rankempaa ja vaarallisempaa kuin kiipeäminen. Laskeuduin 3,5km matkalla 500m! Polvet huusi Hoosiannaa!

Roncesvallesissa tapasin Alfredin (26v Saksa). Söimme yhdessä muutaman pinchosin (täällä sama asia kuin tapas) toisen suomalaisen ja saksalaisen naisen kanssa. Alun perin minun piti jäädä Roncesvallesiin, mutta päätimme yhdessä Alfredin kanssa jatkaa matkaa Espinalin kylään. Sieltä löysimme sopivan rauhallisen majatalon.
Illalla söimme illallista ravintolassa ja pelasimme korttia. Lähes joka kylässä vaeltaljille tarkoitettu erikoismenu sisältää kolme ruokalajia (usein saa valita monista vaihtoehdoista) ja pullon punaviiniä. Hinta vaihtelee 10-14€ välillä.
Nukkumatti kutsui 22.00.

Hieman maisemakuvia...

Kaksi kulkijaa.

Majatalo pyhiinvaeltajille 1000v sitten.

Kirkossa.

Olen pitänyt hiljaisen hetken jokaisen haudan kohdalla. Caminon varrelle on jäänyt monen vaeltajan vaellus viimeiseksi matkaksi.