TheVaellus: 2. Päivä, Orisson - Espinal 24,7km / kum. 32,7km

Herätys oli 6.00.
Sää oli todella sumuinen ja kylmä (7c). Mutta tämä on täysin normaalia vuorilla, ensin on sumuista ja nopeasti auringon lämmittäessä sumu hälvenee.

Aluksi hieman mietitytti, miten erilaiset ilta- ja aamutoimet sujuu kämppiksien kanssa. Mutta olin täysin väärässä, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme jo entuudestaan. Kukaan ei ihmetellyt, kummastellut tai ujostellut, vaan kaikki hyvin tiesi mihin oli tullut ja miten kaikki askareet jaetaan.
Kylppäriin menosta piti vähän sopia ja mielelläni olin viimeinen...;)

Aamupala oli aika köyhä; paahtoleipää, marmeladia, mehua ja kahvia. Huomatessa tämän, tilasin ison täytetyn patongin (5€) mukaan.

7.15 toivotin Christinelle ja muille Bueno Camino ja lähdin kävelemään. Aikaa ei kerennyt kauan kulumaan, kun seuraan liittyi Charlie Saksasta. Charlie (27v) oli lähtenyt matkaan 4 vkoa sitten Lyonista, joten hänellä oli jo takana 800km ja toiset 800km vielä EDESSÄ!

Kuljimme yhtämatkaa, mutta minun taukoessa hän jatkoi tappavan tasaisella tahdilla matkaa. Hän piti koko osuudella vain yhden tauon. Minä pidin noin seitsemän lyhyttä taukoa.
Sain hänet aina kiinni ja kysyinkin, mikä on hänen vinkki kävelyyn. Suurin vinkki (saksaenglannilla) oli pitää sama tahti kävelyssä ja reppua ei saisi ottaa tauon aikana pois selästä. Kylmä tuuli ei tee hyvää selkälihaksille.

Nousu vuorille oli todella rankka. Matkan varrella, upeiden maisemien lisäksi, näkyi haukkoja, kotkia, villihevosia, vuohia. Mutta etenkin mielettömät maisemat oli kyllä ehdottomasti urakoinnin väärti.

1400m oli etapin korkein kohta, jossa oli sopivaa pitää lounastauko. Sovimme että kirin kiinni Charlien, koska hän ei syönyt matkan varrella. En enää nähnyt häntä sen jälkeen. Uskon että hän jatkoi vieläkin pidemmälle matkaa mihin itse jäin yöksi.

Alaspäin meno oli mielestäni rankempaa ja vaarallisempaa kuin kiipeäminen. Laskeuduin 3,5km matkalla 500m! Polvet huusi Hoosiannaa!

Roncesvallesissa tapasin Alfredin (26v Saksa). Söimme yhdessä muutaman pinchosin (täällä sama asia kuin tapas) toisen suomalaisen ja saksalaisen naisen kanssa. Alun perin minun piti jäädä Roncesvallesiin, mutta päätimme yhdessä Alfredin kanssa jatkaa matkaa Espinalin kylään. Sieltä löysimme sopivan rauhallisen majatalon.
Illalla söimme illallista ravintolassa ja pelasimme korttia. Lähes joka kylässä vaeltaljille tarkoitettu erikoismenu sisältää kolme ruokalajia (usein saa valita monista vaihtoehdoista) ja pullon punaviiniä. Hinta vaihtelee 10-14€ välillä.
Nukkumatti kutsui 22.00.

Hieman maisemakuvia...