14. Päivä, Fromista - Calzadilla de la Cueza. 36,9km / 397,4km

Herätys 03.00 ja matkaan 04.00.

Jo aiemmin olin kertonut, että haluan kävellä yöllä pilkko pimeässä. Nyt se oli mahdollista, koska sain lähteä matkaan ketään herättämättä.

Olihan se erikoista, kun koko kylä nukkui kävellessäni pimeitä katuja pitkin. Kun kylän muutamat katuvalot jäi taakse, tuli totaalinen pimeys. Taivas oli mieletön, täysin kirkas ja miljoonia tähtiä täynnä. Minulla oli onneksi otsalamppu turvana, etten aivan eksy reitistä. Se voi nimittäin käydä helposti myös päivänvalossa.

Kuitenkin otsalampun valo oli niin heikko, että yhtäkkiä havahduin olevani sillalla joka ylitti joen. Huh!
Katsellessani sivuille pelloille, näin pari kiiltävää silmäparia jotka seurasi yksinäisen kulkijan etenemistä. Mietin että olisikohan uteliaat peuroja vai kettuja.. Myös jänis pomppasi eteeni jalkojeni juureen metrin päässä minusta! Meinas tulla löysät housuun!

Aamun sarastaessa sää muuttui huonompaan suuntaan. Tuuli oli erittäin kylmä, 8-10c. Vettä satoi myös vaakatasossa, mutta onneksi oli vain kuuroja silloin tällöin.

Tällä etapilla oli myös pisin pätkä 17,5km, missä ei ollut mitään. Ei kylää, kauppaa, baaria, vettä. Oli aika raskasta.

Ontuvan kävelyni huomasi erittäin mukava venäläinen nainen, Ksenia. Hän piti seuraa loppumatkan. Se piristi mieltä, tosin ei se kun nainen kysyy mieheltä; "koskeeko jalkoihin, pitäisikö pysähtyä?" Ei siihen voi vastata ku "I'm feeling exelent!" Ja hammasta purren pääsin perille jo klo 12.15.

Päikkärit, normi rutiinit ja nukkumaan.

Ps. Melkein 400km. Santiagoon tää on jo puolimatka.

13. Päivä, Castrojeriz - Fromista. 25,6km / 360,5km

Herätys 5.30 ja 6.30 liikkeelle.

Tänään oli helppo päivä. Ihan kiva välillä näinkin..
Yksi korkea nyppylä (korkeutta n 300m) piti ylittää, mutta muuten oli tasaista. Tämän jälkeen seuraava nyppylä onkin n 200km päässä.

Alku vaiheessa minut ohitti nainen (n 30v), joka oli lähes yhtä pitkä kuin minä! Vauhti oli aivan toista maata, noh Ruotsista oli. Hänen syynsä Caminoon oli surullinen.
Hänen veljensä kuoli äskettäin. Veli oli aina halunnut kulkea caminon, mutta ei koskaan saanut mahdollisuutta. Nyt sisko haluaa tehdä sen hänen puolestaan suruaikansa aikana.
Nainen kävelee tasan 35päivää. Ei vähempää, ei enempää. Matka vauhti on urheilijataustaisella kova, noin 40-45km joka päivä. Sillä vauhdilla pääsee yli Finisterren, josta jatkaa matkaa Muxiaan. Sieltä hän kääntyy takaisin jos jää aikaa.

Päätin matkan varrella, että tänään hemmottelen itseäni.
Otan hotellihuoneen!
Joo, luette ihan oikein. Pröystäilen oikein urakalla!
Oma huone kustansi erittäin viihtyisässä hotellissa 38€.

Simppeleistä asioista osaa ihminen nauttia kuten....
Puhtaat lakanat, iso oma sänky, oma kylppäri, amme, sai levittää tavarat miten lystäsi, ei bedbugeja, kuuma kylpy, ei kuorsausta, ei hiljaisuutta klo 22, saa lähteä kävelemään milloin haluaa ja mikä parasta; pystyin pesemään kaikki vaatteet kunnolla ammeessa rinkan kera! Aaaaaah, nyt nautin!

Kuuma kylpy, jazz soi taustalla ja punkku lasi kädessä...mikä nautinto!!