Satulla hieman kolotti kroppaa aluksi mutta kun pääsimme reippailemaan, lihakset lämpeni nopeasti.
Ilma oli surkea. Vettä satoi runsaasti ja tuuli oli kova mereltä päin. Kesti vain hetken ja olimme aivan litimärkiä. Vaikka oli sadetakki ja sadesuoja rinkkaa varten, niin vesi valui housuja pitkin suoraan kenkään.
Märät kengät ei ole hyvä resepti kävelyyn. Takuulla saa rakot jalkaan jos jatkaa pidempään.
Sade loppui kuin seinään vain vajaat puoli tuntia lähdömme jälkeen. Just! Säätiedote näytti ihan muuta eli pelkkää sadetta ja siksi emme tajunneet jäädä odottamaan selkeämpää säätä.
Sinnittelimme 7km matkan kengät litisten seuraavaan kaupunkiin, josta löysimme hienon kahvilan nopeasti. Kahvilassa kuivattelimme kaikki vaatteemme rauhassa ja vaihdoimme kuivat kengät jalkaan. Ja matka jatkui...
Sää muuttui todella miellyttäväksi kävellä rannan tuntumassa kävelysiltoja pitkin. Merituuli raikasti menoa ja aurinko lämmitti mukavasti.
Matka taittui ripeästi, kun vain muistettiin pitää tasaisesti taukoja. Mutta viimeiset 2km oli Satulla erittäin tuskaiset. Jalkoja ja ja kroppaa särki vähän joka paikkaa. Hoiperteli kylään saapuessa ihan kuin olisi ollut 2,5 promillen humalassa...
Löysimme ihanan pikku majatalon, jonka omisti Rita emäntä. Ritan tarina ryhtyä majatalon pitäjäksi pilgrimeille 2v sitten oli erittäin koskettava. Hänen poikansa kuoli nopeasti aivokasvaimeen. Hän oli vasta 32 vuotias. Kuuntelimme surullista tarinaa luu kurkussa. Rita löysi elämälleen tarkoituksen uudelleen ryhtyen pitämään majataloa pilgrimeille.
Hän ottaa jokaisen pilgrimin yöpymään avosylin vastaan ja omistaa elämänsä heidän auttamiseen joka päivä. Minun talo on teidän talo, hän sanoi.
Tällä kertaa päätimme tehdä itse ruokaa. Satu hoiti pyykit ja minä ruoan. Sama työnjako toimii kotosallakin.
Satun mennessä vielä hetkeksi lepäämään kävin kaupassa. Pikku marketissa käynti oli hauska kokemus. Siellä päätin tehdä sitruunarisottoa, kun näin eri tyyppisiä riisejä hyllyllä olettaen että risottoriisiäkin löytyy. Kaupan omistajan kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä mutta homma sujui hienosti. Sanoin risotto rice? Hän heti sanoi että ei ole mutta huusi, odota! Riensi soittamaan puhelun ja kohta jo riisipaketti ilmestyi kaupan kassalle. Ei hajuakaan miten ja mistä paketti pulpahti. Sitten kysyin kanafilettä? Menimme pikku pakastimen luokse ja näytti sieltä kanankoipia. Ilmeestäni näkyi, että olisiko muuta ja taputtelin rintaani. Nainen heti huusi Aaaaa! Ja riensi kaupasta ulos. Jäin kauppaan yksin suu ammollaan. 2min päästä hän tuli takaisin rintafile kourassa!! Oprigado huusin! Mutta olisiko kaksi? En kerennyt edellisellä kerralla huutamaan perään, että kahdelle fileelle olisi tarve. Ja taas rouva lähti ulos hymy kasvoilla. Kerkesin muut ostokset tekemään sillä aikaa kun rouva kävi paikasta X hakemassa toisen kanafileen. Olipa upea kokemus!! Rouva oli tyytyväinen, sillä olin ainoa asiakas ja kauppa oli tosi pieni, noin 30m2 kokoinen.
Satun levätessä kokkasin tomaatti-sipulisalaattia ja valkoviini-vinaigretteä. Sitruunarisottoa ja valkoviinissaä haudutettua kananfilettä. Muistelin että viime caminolla tein vastaavaa ja silloin siitä pidettiin. Miksi vaihtaa toimivaa menua. Tietty kokilla piti olla kaupan halvinta viiniä seurana. Maksoi 1€ /plo ja oli hyvää!! Satu heräili ja tuli kokin seuraksi keittiöön.
Ruoan jälkeen levähdin hetkeksi kodikkaan olohuoneen sohvalle. Ajattelin ruveta päiväkirjaa päivittämään, kunnes eräs saksalainen mies tuli paniikissa pyytämään minua avukseen. Hänen vaimonsa oli yläkerran parvekkeella liukastunut ja lyönyt päänsä suoraan kivilattiaan. Minun rientäessä paikalle, hän vaikeroi ja oli unelias. Kävin hälyttämässä Satun paikalle ja kerroin, että hän on sairaanhoitaja. Satu otti homman haltuun ammattimaisen rauhallisesti ja pyysi Ritaa soittamaan ambulanssin. Rita soitti ambulanssin mutta pelkäsi sen kestävän kauan. Sillä aikaa Satu tunnusteli käsistä puristusta ja tuntoa sekä tuumasi, että pidetään hänet hereillä vain ettei nukahtaisi.
Ambulanssimiehet tulivat ja tutkivat rouvan. Tulivat siihen päätökseen että on parempi viedä sairaalaan tarkistettavaksi. Pyysivät meidän apua paarien kantamisessa 3krs:sta.
Rita ja me murehdimme kovasti ettei vaan pahemmin olisi mitään sattunut hänelle. Ritalle luonnollisesti tuli mieleen poikansa kuolema ja halasi Satua. Satulla vetistyi myös silmät.
Emme nähneet saksalaispariskuntaa enää aamulla. Toivottavasti rouva toipuu ja voi hyvin.
Liikkuva kuivausteline.
