Herätys oli todella aikaisin 4.30, kun oli kuuma päivä tulossa.
Reitti kulki kylästä toiseen ja niiden välissä oli aina maatila. Oli hieman hassua kulkea toisten pihojen poikki. Maatilan isäntä antaa lehmille heinää navetassa ja emäntä laittaa pyykkiä kuivumaan. Pihalla vartioi kyllä koira, joka ei päästä vaeltajia poikkeamaan reitiltä.
Päivästä tuli polttavan kuuma, mittari näytti parhaimmillaan 35c. Kävely rupesi näyttämään kolmen promillen haparointi, yksi askel eteenpäin, toinen oikealle ja kolmas vasemmalle. Onneksi majataloon oli enää lyhyt matka ja pääsin vihdoin kylmään suihkuun.
Suihku on jokaisen päivän kohokohta. Se on nautinto kun pääsee pesemään liat pois ja hoitamaan rakkoja suihkussa. Aaaah!
Viime päivät on olleet niin raskaita, etten ole kokannut lupauksista huolimatta muille vaeltaja ystävilleni. Jon on innokkaana kokkina paikannut minun vuoroani.
Tänään lupasin kokata. Kun pastaa olemme aika paljon syöneet, päätin tehdä risottoa vaihtelun vuoksi. Risottoriisin löytäminen oli hankalaa mutta isomman kaupungin marketista vihdoin löytyi.
Tein sitruuna-pinaatti risottoa ja valkoviinissa haudutettua kanaa. Porukka tykkäsi kuulemma ruoasta niin paljon, ettei muut halua enää tehdä ruokaa. Lisäksi porukka päätti varmistaa että Jussi pääsee varmasti seuraavaan majataloon turvallisesti, jotta hyvää ruokaa olisi luvassa. Kokit (Minä ja Jon) olimme tyytyväisiä. ;)
Ja yksi satanen taas rikki tänään..
Ps. Ja kyllä Whitney on vahvasti reissussa läsnä. Jotku tunteen minut suomalaisena joka kuuntelee Whitney Houstonia. Terkkuja Kaitsulle! ;)
