25. Päivä, Portomarin - Palas de Rei. 25,7km / 729km

Herätys vasta 8.00.

Toinen helppo päivä. Joskin nyt on penikat alkaneet vaivaamaan. Mutta kun malttaa pitää tarpeeksi taukoja niin homma etenee kyllä. Hitaasti mutta etenee kuitenkin.. Luulen että kipu johtuu siitä, että varon hieman rakkoja jotka on parantuneet aika hyvin. Askel on normaalista poikkeava, joten heti alkaa vaivaamaan jossain muualla.

Reitti kulki läpi upeiden eucalyptus metsien halki. Puut oli huimaavan korkeita ja todella vanhoja. Ja mikä tuoksu, huh! Mielettömän hienoa oli kävellä siellä.

Illalla menin uimaan jokeen. Aah, miten ihanan virkistävää oli noin 10c kirkas vesi. Alfredilla oli hieman vaikeuksia pulahtaa veteen, mutta kyllä se hoitui kymmenennen kerran laskettua kolmeen. :) Mulla ei ollut mitään kiirettä tulla pois sieltä, kun sain liotettua todella turvonneita jalkoja. Nilkkaa ei tunnu enää olevan, vaan kaikki on yhtä pötköä polvesta alas päin.

24. Päivä, Sarria - Portomarin. 23,1km / 703,3km

Herätys 7.30.

Tänään oli helppo päivä. Muutenkin pitää vähän hidastaa tahtia koska olen aikataulusta edellä jo 4pv.

Vaellusreitti ruuhkaantui Sarriasta eteenpäin. Viimeiset 100km on erittäin suosittu vaellusreitti espanjalaisten keskuudessa. Yhdellä etapilla oli kevyesti 200-300 kulkijaa päivän aikana. Erilaisia ohjattuja ryhmiä meni ohitse kevyin askelin, eläkeläisistä lasten leirikouluihin. Jopa tien ylitys oli ohjattua jolloin liikenne pysähtyi. Keltanokat huomaa esim kävelytyylista, kengistä tai farkuista! Myös siitä että he kävelevät oikein lennokkaasti asfaltilla, kun taas pidemmän matkan vaeltaja etsii jotain ihan muuta käveltävää tien sivulta.

100km kävellen tai 200km pyörällä on vähintään vaellettava jotta saa compostelan (pyhiinvaellustodistuksen). Silloin saa myös synnit anteeksi. Tästä ollaan niin tarkkoja täällä että pyhiinvaelluspassiin on saatava leimoja vähintään kaksi kertaa päivässä.

Illalla kävimme porukalla tutustumassa kaupungin iltaelämään. Luonnollisesti jotku festivaalit oli taas päällä. Tivolissa pelasimme kovasti ilmakiekkoa. Mukava ilta oli raskaan viikon jälkeen.

Ruoaksi laitoin yhdessä Jonin kanssa gulassikeittoa. Ja kattila kyllä tyhjeni hienosti hetkessä. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että alberguet valitaan jos niissä on keittiö...:) Alberguen valitsee se joka kävelee edellä, ja varaa muillekin pedit. Tämä järjestely toimii erittäin hyvin, koska välillä on joutunut jatkaa matkaa majatalon ollessa täynnä. Se syö hieman väsynyttä miestä... Minä kun yleensä tulen paikalle viimeisenä, niin on kiva ettei enää ole tarvinnut stressata peti paikasta.

Ps. 700km rikki. :)