Herätys klo 7.00.
Loppu lähenee. Viime päivinä oon hidastunut tahtia edelleen. Mitään hoppua ei ole ollut päästä perille ;) Rakot on lähes parantuneet, uusia ei lähes 500km matkalla ole enää tullut. Penikoita hieman särkee mutta se on aika pientä. Kun vaan muistaa pitää taukoja, joka välillä kyllä tahtoo unohtua.
Kaikki vaeltajat kulki omissa ajatuksissa. "Buen Camino"-toivotukset väheni enää muutamiin kertoihin. Caminon päättyminen ja siitä irti pääseminen on kaikille vaikea ja tunteellinen kokemus. Mielialat vaihteli useasti päivän aikana.
Pohdin myös paljon mitä olen oppinut ja olenko muuttunut ihmisenä. Olen nähnyt niin paljon itse elämään kohdistunutta positiivisuutta, jossa ei stressata pienistä mitättömistä asioista. Pistää se muun muassa ajattelemaan syvemmin asioita mikä on tärkeää elämässä ja mikä ei.
Finisterre 2016
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
26. Päivä, Palas de Rei - Ribadiso da Baixo. 25,8km / 754,8km
Lähtö auringon noustessa klo 6.30.
Tänään ei mitään erikoista kävelyssä ollut. Tosin ei eucalyptus puihin ikinä kyllästy.
Hieman erikoinen olo oli kävellessä kun tietää, että kohta tämä loppuu. Ikävä on tietenkin todella kova perhettäni kohtaan ja en malta odottaa heitä kun tulevat sunnuntaina Espanjaan.
Mutta silti Caminon tehdessä minuun suuren vaikutuksen, on hieman haikea olo. Tämä ei ollut yllätys, koska kaikissa lukemissani camino kertomuksissa on tämä ikävä olo kohdattu.
Kaikki nämä tuntemukset ilosta suruun, huikeat kokemukset ja muihin vaeltajiin tutustuminen vaikutti minuun syvästi. Jo nyt tiedän miten ikävä tulee kaikkea.
Majatalon isäntä oli todella ystävällinen kun hän vei minut ja Joanin ostamaan viereisestä kaupungista ruokatarvikkeita. Autossa istuminen oli erittäin outo kokemus. Kuukauteen en ole ollut auton kyydissä joka kulkisi 60km/h. Maisemat vaihtui oudon nopeasti ja 5km matka taittui hetkessä. Tuntui kuin olisi ollut vauhdikkaalla vuoristoradalla.
Illalla söimme viimeisen yhteisen illallisen. Ruoaksi laitoin sitruunalla ja yrteillä täytettyä viinissä haudutettua kanaa sekä pastaa. Joan valmisti lisäksi herkullisen omenapiirakan. Joan on innostunut kokki, jonka kanssa on ollut hauskaa touhuta keittiön puolella.
Viimeinen ehtoollinen oli hieman haikea kokemus.
Tänään ei mitään erikoista kävelyssä ollut. Tosin ei eucalyptus puihin ikinä kyllästy.
Hieman erikoinen olo oli kävellessä kun tietää, että kohta tämä loppuu. Ikävä on tietenkin todella kova perhettäni kohtaan ja en malta odottaa heitä kun tulevat sunnuntaina Espanjaan.
Mutta silti Caminon tehdessä minuun suuren vaikutuksen, on hieman haikea olo. Tämä ei ollut yllätys, koska kaikissa lukemissani camino kertomuksissa on tämä ikävä olo kohdattu.
Kaikki nämä tuntemukset ilosta suruun, huikeat kokemukset ja muihin vaeltajiin tutustuminen vaikutti minuun syvästi. Jo nyt tiedän miten ikävä tulee kaikkea.
Majatalon isäntä oli todella ystävällinen kun hän vei minut ja Joanin ostamaan viereisestä kaupungista ruokatarvikkeita. Autossa istuminen oli erittäin outo kokemus. Kuukauteen en ole ollut auton kyydissä joka kulkisi 60km/h. Maisemat vaihtui oudon nopeasti ja 5km matka taittui hetkessä. Tuntui kuin olisi ollut vauhdikkaalla vuoristoradalla.
Illalla söimme viimeisen yhteisen illallisen. Ruoaksi laitoin sitruunalla ja yrteillä täytettyä viinissä haudutettua kanaa sekä pastaa. Joan valmisti lisäksi herkullisen omenapiirakan. Joan on innostunut kokki, jonka kanssa on ollut hauskaa touhuta keittiön puolella.
Viimeinen ehtoollinen oli hieman haikea kokemus.
Tilaa:
Kommentit (Atom)










