Loppu lähenee. Viime päivinä oon hidastunut tahtia edelleen. Mitään hoppua ei ole ollut päästä perille ;) Rakot on lähes parantuneet, uusia ei lähes 500km matkalla ole enää tullut. Penikoita hieman särkee mutta se on aika pientä. Kun vaan muistaa pitää taukoja, joka välillä kyllä tahtoo unohtua.
Kaikki vaeltajat kulki omissa ajatuksissa. "Buen Camino"-toivotukset väheni enää muutamiin kertoihin. Caminon päättyminen ja siitä irti pääseminen on kaikille vaikea ja tunteellinen kokemus. Mielialat vaihteli useasti päivän aikana.
Pohdin myös paljon mitä olen oppinut ja olenko muuttunut ihmisenä. Olen nähnyt niin paljon itse elämään kohdistunutta positiivisuutta, jossa ei stressata pienistä mitättömistä asioista. Pistää se muun muassa ajattelemaan syvemmin asioita mikä on tärkeää elämässä ja mikä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti