Tasan neljä viikkoa sitten mietin, mihin olen joutunut kävellessä ylös Pyreneiden rinteillä ja miten hitaasti kilometrit taittuu. Ja nyt se päivä on koittanut kun saavun Santiagoon.
Miten ihmeessä neljä viikkoa hujahti hetkessä, mutta silti niin paljon olen kokenut ja nähnyt. Loppujen lopuksi ei 800km mikään paha ollut kävellä fyysisesti. :)
Hieman jännittyneenä lähestyin kaupunkia. En tiennyt mitä odottaa kaupungissa ja millä fiiliksellä päätän matkani.
Santiago oli iso kaupunki, jossa näkyi pyhiinvaelluksen kaupallinen puoli valitettavan näkyvästi. Itselleni kaupunki oli hienoinen pettymys jos loistavaa ruokaa ei lasketa mukaan.
Minulle tuli aika tyhjentävä ja outo fiilis astuessani katedraalin aukiolle. Ei riemua, ei pettymystä, ei huojennusta, ei surua, ei iloa. Outoa? En tiennyt mitä ajatella. Tässäkö tämä oli? Mitä NYT? Piti vähän aikaa olla ajattelematta sitä ja suuntasin kohti peregrino toimistoa.
Toimistossa tarkistettiin pyhiinvaelluspassini leimat joita kertyi 59kpl. Virkailija hieman haastatteli minua matkan tarkoituksesta ja kokemuksesta. Lisäksi kysyttiin onko matkani tarkoitus uskonnollinen, hengellinen vai huvimatka. Vastasin hengellinen. Leimoja otin matkan varrella majataloista, ravintoloista, kirkoista ja kaupoista. Taustatiedot kirjattiin ylös ja sain Compostelan. Latinaksi nimeni on Joanem. :)
Klo 12.00 oli Santiagon Katedraalissa messu johon kokoontuu noin 1000 ihmistä joka päivä kuuntelemaan messua. Siellä ilmoitetaan myös edellisen päivän ja kuluvan aamupäivän vaeltajat jotka ovat saapuneet Santiagoon. Vain kansalaisuudet ja lukumäärä ilmoitetaan. Katedraali oli todella huikea. Koko oli päätä huimaava. Apostolin haudalla kävin myös. Osa vaeltajista kyynelehti tuntemuksiaan kohdatessaan haudan.
Päikkäreiden jälkeen koitti iloinen yllätys. Naisväki oli tehneet suklaakakun muistona hienosta vaelluksesta yhdessä että kokeille kiitoksena hyvistä ruoista. Kyllä nyt kokit oli polleaa poikaa. :) Kiitos Micke (Yoda), Ksenia (Darth Vader) ja Sharka (prinsessa Leia).
Illalla kokoonnuttiin aukiolle viiniä juomaan ja keskusteltiin vaelluksesta koko ilta. Jokainen pääsi myös kertomaan kuinka tapasi ensimmäisen kerran jonkun meistä. Kerroin kuinka muistan Alanin (Liverpool) tavanneeni 1. viikolla. Sharka puolestaan muistaa ihmetelleen kuinka ihmeessä voin tietää Tsekeistä enemmän kun hän...?! :)
Välillä naurettiin ja välillä hiljennyttiin kun tiedettiin tämän loppuvan.
Ajatukseni oli jäädä vielä huomenna päiväksi lepäilemään ja kaupunkiin tutustumaan, ennenkuin jatkan matkaa Fisterreen. Mutta aamulla Camino kutsui yllättäen jatkamaan yksin matkaa, muiden ystävien jäädessä vielä kaupunkiin. Haikeaa oli jättää hyvästit kaikille ja lähteä kävelemään itsekseen kohti maan ääriin. Erittäin haikeaa.
