6. Päivä: Välipäivä

Välipäivä, aaaah! Oli aika nastaa jatkaa vaan nukkumista kun muut paitsi Ken ja Denise lähti huoneesta jatkamaan matkaa. Tällaista en kokenut viime Caminolla.

Talon emäntä oli äärettömän mukava. Kun kuuli että jäämme tänne toiseksi yöksi, hän oitis tarjoutui pesemään kaikki vaatteemme. Asiasta ei saanut sanoa sanaakan hostellin omistajalle joka oli aika tiukkis.

Kenillä ja Denisellä alkoi rinkkojen inventaario. He olivat varautuneet ihan kaikkeen mitä vaeltaja voisi kuvitella. Usein tavaroita oli myös tuplana. Osista heidän tavaroista en edes tiennyt olemassa retkeilyversiona, esim pesuvati oli aika hauska. He olivat heittämässä tavaroita roskiin, jolloin hyppäsin ylös! Ettekö lähetä niitä kotiin? Kysyin. He ei jaksanut moiseen ja ajattelivat myös että on turhan tyyristäkin. Minä otin niistä sitten kaksi-paikkasen riippumaton sekä siihen hyttysverkon. Ja lisäksi puhallettavan makuupatjan. Kuulemma viidellä puhalluksella on täyttyy... :) Lähetin riippumaton verkkoineen kotiin, maksoi 13€. Makuupatjalle on täälläkin käyttöä.

Nousin sängystä vasta klo 10.00. Aamutoimien jälkeen lähdin tutustumaan kaupunkiin. Santarém on erittäin viehättävä kaupunki jonka pikkukujia oli hauska tutkia. Lounaspaikaksi valikoitui paikallisten suosittelema hieno ravintola, jonka kokki on kaikkien tuntema. Dois Petiscos oli näemmä tripparinkin kärkisijoilla. Alkuruoaksi söin korianteri-perunakeittoa ja pääruoaksi turskaa. Keitto oli mieletöntä jonka seuraksi suositeltiin pohjois Portugalin valkoista herkkua... Viini sopi loistavasti keiton kanssa. Pääruokana oli turskaa. Se valmistetttiin eräänlaisena perunamuhennoksena joka lopuksi gratinoidaan. Paikallisten herkku kuulemma. Mielestäni se oli ihan ok ja erilainen. Mut kotimaan Kuha vs Turska, 6-0.

Iltapäivällä näpyttelin hostellin sisäpihalla blogia, josta olin jäljessä 3pv. Välillä voimat on vaan niin kaput tai ilta vierähtää caminolaisten kanssa höpöttäessä ettei kerkeä päivittämään päiväkirjaa. Sitruunapuun alla kirjoittelu oli kyllä aika hienoa.

Yhtäkkiä paikalle tupsahtaa Jasmin (Saksa), Paula (Saksa) ja Why (Canada). Heihin tutustuin alkumetreillä jo ja luulin että ovat edellä mutta olivat eilen jääneet edelliseen kylään ja tänään kävelleet vain 16km. Tämä on Caminon hauskuus, välillä luulee ettei enää näe joitakin kävelijöitä ja sitten vaan ne tupsahtaa eteen kulman takaa. Innoissani nostin Why:n ilmaan aika lennokkaasti (nuori mies oli kohtalaisen kevyt heittää) ja hän rupesi kikattamaan ihan älyttömästi kun kuulemma kutitti. Ei varmaan ole hetkeen kokenut vastaavaa, sen verran säikähti. Why:lta voisin oppia pari asiaa, hän on megarauhallinen kaikessa (kävelyssä, puhuessa, asioita tutkiessa ja kasvien kuuntelussa). Minäkin haluan oppia kasvien kuuntelun, ne kuulemma kertoo yhtä sun toista... Hän on mieletön persoona jonka vertaista saa hakea.

Ken lähti hakemaan innoissaan pari perhepizzaa koko porukalle. Syötiin sisäpihalla ne yhdessä kuunnellessa vaeltajien omia tarinoitaan. Mukaan liittyi Kati Saksasta myöhemmin.

Minä menin vielä iltakävelylle ja kirjoittamaan rauhassa päiväkirjaa lähistöllä olevaan ravintolaan.

Nukkumaan 22.30.

Täältä oli edullista hankkia hieman C-vitamiinia.

Pitihän sitä tässä bussin siirtämisessä mennä auttamaan. Sain liikenteenohjaajan roolin. :)