2. Päivä: Lissabon - Alpriate 22,5km / yht. 22,5km

Nukuin tosi huonosti, itse en tarvinnut korvatulppia mut luulen että muut käyttivät minun vuoksi. Yskin ja niistin koko yön.

Heräsin klo 7.00. Olin kokemuksella jo aika hyvin organisoinut etukäteen mitä tarvitsen ja missä järjestyksessä mitäkin teen herättämättä enempää asukkeja.

Aamurutiinien jälkeen tulin alakertaan tsekkaamaan itseni ulos. Vieressäni liikkui edestakaisn vanhempi ranskalainen herrasmies. Huomasin heti simpukankuoren hänen repussaan ja huusin Bom Camino!! Hän ei osannut lainkaan englantia ja minä en osaa ranskaa...ei hätää kyllä kommunikointi onnistui jotenkin. Hänkin aloitti tänään ja suuntaa Fatiman kautta myös Santiagoon! Jeeeeeeee! Hän jäi odottamaan hostellin 8.00 aamiaista mut en malttanut olla lähtemättä.

Urakka alkoi 7.40. Sää oli mitä parhain kävelyyn, puolipilvistä, 15c aamulla ja päivällä n 20c ja lisäksi vielä tuuli raikasti menoa.

Alku töikseen otin ensimmäisen leiman vaelluspassiini Lissabonin Katedraalista, joka oli hulppean kokoinen. Tämä ei ollut aito Caminon aloituspiste vaan se on Santiagon kirkko, mutta se oli vielä kiinni.

Kesti 20min kun vaellus jo keskeytyi. Parturi juuri avasi oviaan ni minä tuumasin että onko aikaa...? Ei osannyt englantia ja en kerinnyt ottaa esiin sanakirjaa kun jo olin istumassa penkissä...:)
Homma oli ohi 15min ja maksoi 9e. Kaupungista pois pääsy ei yllättänyt, ihan samaa kaavaa noudatti kun aikaisemmin. Kaiken näköiset lähiöt ja teollisuus alueet kävin läpi. Menin myös ohi yhdestä maailman suurimmista aquariumeista, siihen tutustumisen jätän ensi kertaan kun tullaan porukalla Lissaboniin.

Etapin vaikuttavin näky oli Tajo-joen ylittävä 17km pitkä silta Vasco da Gama, joka on euroopan toiseksi pisin. Se yhdistää Sacavemin (Lissabonin pääty) ja Montijon kylät.

Lounaan söin lähiö kerrostalojen sisäpihalla, johon kattasin gourmet aterian kaupasta. Kuva alla.

Tämän jälkeen piti olla skarppina, sillä reitti yhtäkkiä erkani kaupungin hälinästä. Polku lähti seurailemaan jokea ylös noin 8km matkan. Tämän jälkeen vain oli vain muutama kilometri epämääräisiä hiekkateitä pitkin, jolloin Apriaten pikkukylä ilmestyi.

Noilla epämääräisillä hiekkateillä oli valitettavasti unohdettu kierrätys täysin! Sinne oli dumpattu ihan kaikki vähän isompi romu. Portugalissa ollaan tarkkoja keskieuroopan tapaan kierrätyksestä, kaikki lajittelupöntöt löytyy hienosti kertostalojen pihoilta mutta hieman isompien jätteiden kanssa on erittäin paljon opittavaa.

Kahden kympin pätkä sopi minulle loistavasti alkuun. Ja samaa kaavaa aion noudattaa myös tulevina päivinä. Joutuu muutenkin hieman edellistä kertaa enemmän laskemaan missä yöpyy, jotta ei menisi liian epätasaiseksi pätkät tai kiinnostavimmat kohteet jäisi väliin vain ohikulkiessa.

Majapaikkoja on täällä niukasti, joten on oltava skarppina milloin ja missä yöpyy.
Tässä majapaikassa on esim 12 paikkaa ja ei voi varata etukäteen. Klo 14 avataan ovet ja yöpyjät otetaan tulojärjestyksessä. Täällä ei ole majapaikkoja liiaksi, osa joutui nukkumaan viime viikolla taivas alla ja osa matkusti 60km päähän taksilla ja tuli sit takaisin. Aika hurjaa.

Ei tämä reitti ollutkaan siis niin hiljainen. Päivän saldoksi saatiin jopa seitsemän asukkia. Saksasta, Sloveniasta, Espanjasta, Ranskasta ja USA:sta mukava pariskunta jotka saapui myöhemmin. He eivät olleet kuulleet koko Caminosta vielä kolme viikkoa sitten ja nyt ovat jo täällä patikoimassa!

Majapaikan isäntä oli kyllä varsinainen vääpeli. Oli kyllä hienosti ohjeet jokaiseen asiaan, jotka piti yhdessä lukea sisäänkirjautumisen yhteydessä. Tulimme hyvin toimeen, tiesin mistä narusta vetää. Jopa silloinkin kun kaadoin ämpärillisen vettä keittiön lattialle!! Miten Jussi miten?!? Noku se vaan nyt kävi niin heti alkumetreillä ohjeiden annon jälkeen. Ohje oli että suihkun jälkeen piti aina mopata lattia ennen seuraavan tuloa. Noh, minä poika nappasin mopin että okei I can do it first kun olin valmiina ennen muita ja nappasin varresta kiinni vetäessäni koko ämpärin kumoon, ne mopin narut oli kiinni kuivausjutussa tai jotain!! Kaikilla asukeilla oli tuossa kohtaa syvä hiljaisuus naama valkoisena, pelkäen miten isäntä tämän ottaa...minä huusin Ou SHIT now I'm in trouble!!!! Isäntä joka on minua abaut kainaloon asti sanoo käsisuora päätäni taputtaen että Now Worries my fiend. Huhuh ku huokasin helpotuksesta!
Toinen huokaisu oli liinavaste tarkastuksessa aamulla, ettei ollut veritahroja. Jos niin on, isäntä hälyttää seuraavan kylän matkaajasta , joka mahdollisesti kantaa bed bugeja mukanaan. Läpäisin testin.

Kylässä oli yksi pieni kahvila, jossa vaeltaja sai pihvin, leivän, jälkiruoan ja viinin 7,50 hintaan. Tämän jälkeen klo 21.30 nukkumatti kutsui, joskin korvaa ja kurkkua särki edelleen.

Päivän mietelause: Epäoikeudenmukaisuus kaikkialla, uhkaa oikeudenmukaisuutta kaikkialla. Martin Luther King

Kuvia matkan varrelta.

Opasnuolet on kaupungissa missä sattuu. Keltainen Santigoon ja sininen Fatimaan.

Vasco da Gama-silta

Lounas.