Alfred lähti samana päivänä takaisin Saksaan. Michelan kotimatka Suomeen oli seuraavana päivänä. Muut meidän porukasta jäi vielä muutamaksi päiväksi Santiagoon.
Lähdin kävelemään klo 10.00 kohti Fisterreä kun päiväetapiksi kaavailin vain 21km siivua. Matkaa "maan ääriin" kertyy n 88km, joten ajattelin käyttää kahden pysähdyksen taktiikkaa.
Tunnelma kävellessä oli hieman surullinen. Tiesin etten todennäköisesti näe ystäviäni enää. Osa porukasta (Joan, Sharka ja Ksenia) tosin uhosi lokakuussa tulla moikkaamaan Suomeen minua.
Pian Santiagon jälkeen huomasin kuinka luonto muuttui todella paljon vehreämmäksi. Myös hiljaisemmaksi, en nähnyt juuri ketään koko päivän aikana. Taukopaikoilla oli muutama vaeltaja mutta ei enää tuttuja kasvoja.
Suurin osa lopettaa vaelluksen Santiagoon tai kulkevat loppumatkan Fisterreen bussilla. Minulla kun oli aikaa kävellä ja muutenkaan ei tuo luonne anna periksi bussilla kulkemiseen. Nilkkojen turvotus (jos enää niitä nilkaksi voi kutsua) sekä penikoiden kipu anoi kyllä bussilippua, mutta hylkäsin anomuksen.
Saavuin Negreiraan hyvissä ajoin. Majatalossa oli runsaasti tilaa, sain valita mieleisen punkan vapaasti. Normi rutiinien jälkeen haistoin siiderin lähistöllä, ja niinhän löysinkin irkkubaarin! Kirjoittelin siellä terassilla blogia iltapäivän ajan.
Yhtäkkiä kuului huuto: Jussi!!!! Whoooooot, Joan ja Sharka olivat myös yllättäen lähteneet Santiagosta. Tämä oli iloinen yllätys! He majoittuvat samaan majataloon ja kävimme yhdessä syömässä. Myöhemmin illalla palasimme irkkubaarin heittämään dartsia. Joanille tämä pubitikka oli uusi tuttavuus. Muutama häränsilmä ja tripla tuli näytettyä. ;) Hauska ilta oli ja olin kovin iloinen että näin heidät vielä. Ja tietenkin oli mukavaa jatkaa matkaa heidän kanssa loppuun saakka. Huomenna pidempi pätkä tiedossa joten ajoissa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti