31. Päivä, Olveiroa - Finisterra. 35km / 888km. THE END.

Nyt se päivä on koittanut.
Päivä jolloin saavutan oman päätökseni Caminolleni.

Lähdimme klo 6.00 kävelemään. Sää oli se mitä toivottiin, täysin kirkas eli aurinkoa luvassa. Jess!!

Kävelimme innokkaina eteenpäin. Penikoiden kivusta en välittänyt, sillä tähyilimme vaan vähän väliä horisonttiin nähdäksemme meren ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa.

Yhtäkkiä Sharka kysyy, onko tuo meri? Epäröimme hetken että onko se vain kangastus. Ja olihan se meri, joka pilkotti kaukana laaksojen välissä. Juhlimme ja hurrasimme, jolloin laakson kaiku vastasi huutoomme.
Kävely tahti vain kiihtyi. Päätimme että heti ensimmäisen biitsin nähdessämme, juoksemme mereen samantien!

Eikä kauaa aikaa kulunut, kun jo juoksimme mereen. Huikea olo! Meri oli noin 15 asteista, joka oli ihanan virkistävää. Joanille se oli hieman liian viileää kiljaisuista päätellen, mutta ei se menoa haitannut.

Jatkoimme vielä matkaa uimashortsit jalassa 7 km. Nousimme viimeisen kerran kukkulan laelle.
Sieltä avautui mielettömän upea näkymä Fisterraan. Rannikkomaisema oli kuin postikortista. Voin kuvitella, miten 600-1000 vuotta sitten ennen ristiretkiä ihmiset ajattelivat maailman päättyvän tähän. Meri oli kristallin kirkasta, hiekka vaaleaa ja Fisterren kylän takana näkyi niemenkärki, johon 1850-luvulla rakennettiin majakka. Näkymä oli henkeä salpaava!

Kirjauduin viimeisen kerran majataloon ja menimme takaisin uimaan rannalle. Illalla kävin kalaravintolassa yksin syömässä, halusin viimeisen illallisen olla hieman fiinimpi. Siellä olikin paljon tuttuja USA:sta, joita olin viimeksi kolme viikkoa sitten nähnyt. Hekin olivat miettineet missä olen ja olenko päässyt perille. He olivat tulleet osan matkasta taksilla tai bussilla ja siksi olivat samaan aikaan täällä. Olipa hienoa nähdä heitä. Vaihdettiin yhteystietoja, jos vaikka erehtyisin Kaliforniassa piipahtamaan. Myös Annette Saksasta oli siellä, johon törmäsin vähän väliä Caminon varrella. Annette kielsi kirjoittamasta tänne millaisissa merkeissä törmäsin häneen 1.kerran keskellä metsää...Annette, se edelleen on ihan normaalia. Teen sitä itsekin vähän väliä...Kih! ;)

Illalla sovimme porukan kanssa, että näemme majakan juurella niemen kärjessä. Siellä poltamme vaellusvaatteet, minun kävelykeppini ja katsomme auringonlaskua. Kävelin siis vielä 3km majakalle sortumatta taksin käyttöön.

Majakka sijaitsi todella korkealla kallion kielekkeellä. Huikeat näkymät avautui merelle, sitä on vaikeaa sanoin kuvailla. Muut olivat jo siellä odottamassa viinipullon avaajaa. Olivat valinneet hieman hurjan paikan kallion kielekkeeltä, josta oli alas pudotusta 70 metriä mereen. Nuoret!

Siellä nautimme viinistä, seurasta ja upeasta auringonlaskusta. Auringonlaskun jälkeen poltimme vaatteemme ja kepin. Tunnelma oli hauska ja rento. Sharka, Ksenia ja Joan opettelivat perunalaulunkin, josta on hauska video. ;) Kävelimme vielä takaisin kylään keskiyöllä. Ja siihen Camino päättyi.

Itselleni tämä päivä oli todellinen päätös tälle huikealla, kasvattavalle sekä opettavaiselle vaellukselle. Päivä joka oli odotettu, pelätty, surullinen, iloinen ja myös päivä jolloin jätän asioita paljon taakseni.

Edelleen kyllä on outo ja tyhjä olo.

MITÄ SAIN CAMINOLTA?

Sanat ei riitä kertomaan tuntemuksiani, mitä kaikkea olen kokenut ja nähnyt tasan kuukauden aikana. Ja miten se on avannut silmäni näkemään maailmaa eri kantilta ja arvostamaan itse elämää enemmän. Asennetta arvostamaan mitä meillä kaikilla on omassa elämässä, tuppaa välillä kiireissä unohtumaan.

Haluan olla parempi mies perheelleni. Panostaa ja antaa aikaa koko perheelleni, eikä vain anna ajan valua ja pitää asioita itsestään selvyyksinä. Viikot ja kuukaudet on mennyt esimerkiksi liian aikataulutettuna, että toisen huomiointi on helposti jäänyt unohduksiin.
Minun pitää osata kertoa paremmin tuntemuksistani. Eikä mennä karkuun kovan kuoren sisälle, joka ei loppujen lopuksi niin kova ole.

Minun tulee huomioida ystäviäni paremmin. Turhan usein olen vastannut ystävilleni "joo, nähdään ehkä ensi viikolla" ja sitten huomaa että jopa vuosi on vierähtänyt viime näkemästä. Tähän tulee muutos.

Nyt alkaa se todellinen Camino.

Huomenna matkustan koko päivän etelä Espanjaan junalla, jossa perheeni odottaa minua. Saavun Benalmadenan vuokratalolle vasta yhdeltä yöllä, joten aamulla tyttöjä odottaa yllätys. Siellä lomailemme vielä kaksi viikkoa ennen Suomeen paluuta. Ihana nähdä heitä pitkästä aikaa! Ikävä on ollut kova. Benalmadenan hektityys, kiireellisyys, kaupallisuus ja meteli hieman ehkä askarruttaa, mutta tärkeintähän on yhdessä olo.

Caminon tekniset tiedot
- 31 päivän kävely
- 888 km
- lyhyin etappi 20,7km (jos 1.pv 8km ei lasketa)
- pisin etappi 41,5km
- keskimäärin 29,3km /päivä (jos 1.pv 8km ei lasketa)
- ei lepopäiviä
- neljä yökävelyä
- kaksi hotelliyötä
- noin 1 300 000 askelta
- 31 pyykkipäivää
- 31 repun pakkaamista
- 31 jalkojen hoitoa
- 17 isoa ja 22 pientä compeed laastaria meni. Compeed yhtiö kiittää.
- kolme rullaa ihoteippiä. Mikropore teippi ehdottomasti paras.
- läjä erilaisia sidostarvikkeita
- yksi pedbug puraisu
- yksi nyrjähdys
- 8 kpl rakkoja joista yksi ei ole parantunut. Diacorin veistä kaipaa.
- 125 etanaa
- 89 sisiliskoa
- yksi peura
- kolme käärmettä
- 8 jänistä
- 56 haukkaa
- kaksi kotkaa
- X määrä viiniä
- muutama olut
- lähtöpainoni 107,2kg ja nyt 102kg eli ihan en tavoitteeseen päässyt. Tosin Micke kyllä lohdutti matkalla, että rasva on kevyempää kuin lihas jota varmasti täällä kertyy jalkoihin lisää. Halusi olla kohtelias ;)

Tarvike luettelosta kommentointina että vaatteiden määrä ja tarpeellisuus oli juuri oikea. Kaikkia tavaroita tarvitsin jossain vaiheessa Caminoa, paitsi muutamaa kiinnityshihnaa en tarvinnut koko matkalla.

Kiitos kaikille blogin seuraajille ja tsemppaus viesteistä. Auttoivat todella paljon. Kiitos!

THANK YOU The Return of the Jedi-team, YOU ARE THE BEST!!!
Michela (Yoda), Joan (Han Solo), Sharka (Princess Leia), Ksenia (Darth Vader), Alfred (Luke Skywalker), Alan (Obi-Wan Kenobi). Force is strong with us.
BR, Chewbacca

Seuraan blogiani aika-ajoin jos tulee kysyttävää Caminoon liittyen tai voit lähettää meiliä hautajuha@gmail.com. Autan mielelläni mikäli suunnittelet Caminolle lähtemistä, mitä suosittelen ehdottomasti kaikille.

The END.

Joo joo, tiedetään. Mutta niiden sukkien on oltava ylhäällä turvotuksen takia. Noh, ei oo valkoiset sentään. ;)

30. Päivä, Negreira - Olveiroa. 33,4km / 853km

Herätys oli 5.00.

Maisemia ei pahemmin päivän aikana näkynyt. Sää oli todella sumuinen ja kolea. Hieman harmitti huominen päivä, mikäli sää jatkuisi samanlaisena. Toivottavasti kirkastuu.

Koko porukka pohti ja odotti huomista päivää, milloinkohan meri pilkottaa ensimmäisen kerran horisontissa?

Päivällä otimme rennosti ja yllytyksenä maistoimme paikallista yrttiviinaa pienessä kylässä. Yök, se oli kuin pontikkaa. Huh, no kuitenkin se pisti jalkoihin kummasti vauhtia ja kipu myös hellitti.
Siinä tuli myös sitten yhdessä Whitneyn ja Dirty Dancing tanssikuviot vedettyä keskellä maaseutua. Takana kulki hollantilaisperhe (äiti ja kaksi tytärtä 18v ja 20v), joka näki meidän tanssikuviot. He tykkäsivät kovasti hauskasta menosta ja liittyivät seuraamme. Yhdessä tanssittiin ja laulettiin 80-90 luvun kuumimmat hitit keskellä maantietä. Madonna, Michael Jackson, Irene Cara, Gloria Gaynor ja Ankie Bagger antoi tahtia meidän kävelyyn. Hauskaa oli! Kummasti taittui 20km hetkessä. Hieno fiilis. Tosin satunnaisesti ohi menevät autot hieman kummasteli menoa...

Perheen nuorin kuvasi koko matkan meitä, josta tekee kotona videon. Hän lupasi lähettää sen minulle heti kun saa valmiiksi. ;)

Illalla kutsuin heidät liittymään seuraamme päivälliselle. Paikallisessa ravintolassa oli komero, jossa oli myytävänä muutamia ruokatarvikkeita. Pastakastike oli vähän kaikkea, joka omasta mielestäni oli aika keskivertoa...kaikki ruoka kuitenkin meni ja kukaan ei jäänyt nälkäiseksi. Perhe antoi kehuja ruoasta kovasti ja kiitti miellyttävästä seurasta. Noh, luulenpa että nälkä peittosi ruoan tasokkuuden. :) Tosin eipä se varmasti maku kenelläkään ollut päällimmäisenä mielessä vaan hauska ilta, jossa laulettiin ja naurettiin. Pari aussi tyttöä myös kehui pöytäkuntamme fiilistä ja miten ihmeessä osaamme Dirty Dancing elokuvasta tutun I've had the time of my life- biisin sanat ulkoa?! No tottakai jokainen osaa!

Perheen nuorin tytär oli ja on aina ollut todella tarkka siitä, kenen seurassa hän syö, viettää aikaa ja viihtyy. Hän antoi siitä kommentin äidilleen, joka oli erittäin otettu siitä miten tyttärensä oli viihtynyt juuri meidän seurassa. Emme huomanneet miten tarkkaavainen hän oli ja miten hän arvosti ns. aitoutta käytöksessämme. Olin kovin otettu kuullessani tämän ja en malta odottaa kun näen elokuvan heidän Caminosta. Olen pitänyt heihin yhteyttä Caminon jälkeenkin kuin muihinkin kanssa vaeltajiin.

Huomenna viimeisen kerran herään hiljaa ketään herättämättä, hoidan jalkani, pakkaan reppuni, pimeässä hiivin pois ulos majatalosta ja aloitan matkani kohti päätöspistettä. 35km on enää matkaa ja se on vähän.

29. Päivä, Santiago de Compostela - Negreira. 21km / 819,6km

Hyvästelin haikein mielin ystäväni aamiaisen jälkeen.
Alfred lähti samana päivänä takaisin Saksaan. Michelan kotimatka Suomeen oli seuraavana päivänä. Muut meidän porukasta jäi vielä muutamaksi päiväksi Santiagoon.

Lähdin kävelemään klo 10.00 kohti Fisterreä kun päiväetapiksi kaavailin vain 21km siivua. Matkaa "maan ääriin" kertyy n 88km, joten ajattelin käyttää kahden pysähdyksen taktiikkaa.

Tunnelma kävellessä oli hieman surullinen. Tiesin etten todennäköisesti näe ystäviäni enää. Osa porukasta (Joan, Sharka ja Ksenia) tosin uhosi lokakuussa tulla moikkaamaan Suomeen minua.

Pian Santiagon jälkeen huomasin kuinka luonto muuttui todella paljon vehreämmäksi. Myös hiljaisemmaksi, en nähnyt juuri ketään koko päivän aikana. Taukopaikoilla oli muutama vaeltaja mutta ei enää tuttuja kasvoja.

Suurin osa lopettaa vaelluksen Santiagoon tai kulkevat loppumatkan Fisterreen bussilla. Minulla kun oli aikaa kävellä ja muutenkaan ei tuo luonne anna periksi bussilla kulkemiseen. Nilkkojen turvotus (jos enää niitä nilkaksi voi kutsua) sekä penikoiden kipu anoi kyllä bussilippua, mutta hylkäsin anomuksen.

Saavuin Negreiraan hyvissä ajoin. Majatalossa oli runsaasti tilaa, sain valita mieleisen punkan vapaasti. Normi rutiinien jälkeen haistoin siiderin lähistöllä, ja niinhän löysinkin irkkubaarin! Kirjoittelin siellä terassilla blogia iltapäivän ajan.
Yhtäkkiä kuului huuto: Jussi!!!! Whoooooot, Joan ja Sharka olivat myös yllättäen lähteneet Santiagosta. Tämä oli iloinen yllätys! He majoittuvat samaan majataloon ja kävimme yhdessä syömässä. Myöhemmin illalla palasimme irkkubaarin heittämään dartsia. Joanille tämä pubitikka oli uusi tuttavuus. Muutama häränsilmä ja tripla tuli näytettyä. ;) Hauska ilta oli ja olin kovin iloinen että näin heidät vielä. Ja tietenkin oli mukavaa jatkaa matkaa heidän kanssa loppuun saakka. Huomenna pidempi pätkä tiedossa joten ajoissa nukkumaan.

28. Päivä, O Pedrouzo - Santiago de Compostela. 20,8km / 798,6km. SE ON SIINÄ!

Herätys jo klo 04.00 jotta viimeiset 21km olisi ajoissa kävelty ja vältetty pahimmat ruuhkat vaeltajien toimistossa, jossa Compostela (pyhiinvaellustodistus) tehdään.

Tasan neljä viikkoa sitten mietin, mihin olen joutunut kävellessä ylös Pyreneiden rinteillä ja miten hitaasti kilometrit taittuu. Ja nyt se päivä on koittanut kun saavun Santiagoon.
Miten ihmeessä neljä viikkoa hujahti hetkessä, mutta silti niin paljon olen kokenut ja nähnyt. Loppujen lopuksi ei 800km mikään paha ollut kävellä fyysisesti. :)

Hieman jännittyneenä lähestyin kaupunkia. En tiennyt mitä odottaa kaupungissa ja millä fiiliksellä päätän matkani.

Santiago oli iso kaupunki, jossa näkyi pyhiinvaelluksen kaupallinen puoli valitettavan näkyvästi. Itselleni kaupunki oli hienoinen pettymys jos loistavaa ruokaa ei lasketa mukaan.

Minulle tuli aika tyhjentävä ja outo fiilis astuessani katedraalin aukiolle. Ei riemua, ei pettymystä, ei huojennusta, ei surua, ei iloa. Outoa? En tiennyt mitä ajatella. Tässäkö tämä oli? Mitä NYT? Piti vähän aikaa olla ajattelematta sitä ja suuntasin kohti peregrino toimistoa.

Toimistossa tarkistettiin pyhiinvaelluspassini leimat joita kertyi 59kpl. Virkailija hieman haastatteli minua matkan tarkoituksesta ja kokemuksesta. Lisäksi kysyttiin onko matkani tarkoitus uskonnollinen, hengellinen vai huvimatka. Vastasin hengellinen. Leimoja otin matkan varrella majataloista, ravintoloista, kirkoista ja kaupoista. Taustatiedot kirjattiin ylös ja sain Compostelan. Latinaksi nimeni on Joanem. :)

Klo 12.00 oli Santiagon Katedraalissa messu johon kokoontuu noin 1000 ihmistä joka päivä kuuntelemaan messua. Siellä ilmoitetaan myös edellisen päivän ja kuluvan aamupäivän vaeltajat jotka ovat saapuneet Santiagoon. Vain kansalaisuudet ja lukumäärä ilmoitetaan. Katedraali oli todella huikea. Koko oli päätä huimaava. Apostolin haudalla kävin myös. Osa vaeltajista kyynelehti tuntemuksiaan kohdatessaan haudan.

Päikkäreiden jälkeen koitti iloinen yllätys. Naisväki oli tehneet suklaakakun muistona hienosta vaelluksesta yhdessä että kokeille kiitoksena hyvistä ruoista. Kyllä nyt kokit oli polleaa poikaa. :) Kiitos Micke (Yoda), Ksenia (Darth Vader) ja Sharka (prinsessa Leia).

Illalla kokoonnuttiin aukiolle viiniä juomaan ja keskusteltiin vaelluksesta koko ilta. Jokainen pääsi myös kertomaan kuinka tapasi ensimmäisen kerran jonkun meistä. Kerroin kuinka muistan Alanin (Liverpool) tavanneeni 1. viikolla. Sharka puolestaan muistaa ihmetelleen kuinka ihmeessä voin tietää Tsekeistä enemmän kun hän...?! :)
Välillä naurettiin ja välillä hiljennyttiin kun tiedettiin tämän loppuvan.

Ajatukseni oli jäädä vielä huomenna päiväksi lepäilemään ja kaupunkiin tutustumaan, ennenkuin jatkan matkaa Fisterreen. Mutta aamulla Camino kutsui yllättäen jatkamaan yksin matkaa, muiden ystävien jäädessä vielä kaupunkiin. Haikeaa oli jättää hyvästit kaikille ja lähteä kävelemään itsekseen kohti maan ääriin. Erittäin haikeaa.