Mitä mukaan?

Tässä hieman varustelistaa. Perussääntö Caminolle on, että mukaan kannattaa ottaa max 10% oman painonsa verran. Minun reppu painoi 8,2kg, mikä on ihan ok. Siihen kuitenkin lisätään vesipullot, niin 10kg on aika lähellä. Olen tutustunut lukemattomiin vaeltajien kokemuksiin varustelistasta. Suurin osa kommentoi, että vähemmälläkin olisi helposti tullut toimeen. Yritin pakatessani pitää tämän säännön muistissa. Mm. makuupussia en ota koska vaellan kesäkuussa, lääketarpeita koko kuukauden ajalle ei missään nimessä pidä raahata mukana (apteekkeja 10km välein joka kylässä...), vain yhdet vaihtovaatteet eli pesupäivä on joka päivä... :)

- Reppu. 35-litrainen joka tuntuu riittävän hyvin. Repun tulee olla tukeva ja hengittävä selästä.
- 2kpl t-paitoja. Päädyin Merino-villaiseen joka on samalla lämmin, viilentävä, hengittävä, kevyt ja ei haise kuin esim tekniset paidat.
- 2kpl alushousut
- Shortsit, toimii myös uikkareina
- 2kpl vaellussukat kesävaellukseen tarkoitetut (villa) + 2kpl liner sukat
- Kevyt ja todella ohut takki, aamuiseen vaellukseen
- Tuulta ja kevyttä sadetta kestävä ulkoilutakki, vuorille.
- Pitkät vaellushousut. Voi lyhentää kahdesta kohtaa.
- Matkapyyhe, todella kevyt!
- Tyynyliina, lakanat eivät kuulu majatalojen varustukseen.
- Sadeviitta. Sen saa kätevästi repun päälle myös. Caminolla sataa läpi vuoden aina jossain päin.
- Kevyet vaelluskengät, tähän kenkien valintaan Caminolle ei ole mitään sääntöä olemassa. Kenkien vaan pitää tuntua hyvältä ja tukevilta. Ja tietenkin myös hyvin sisään ajettu.
- Vaelluskenkiin teetettiin Keravan Selkäpiste Oy:n avustuksella erittäin hyvät vaellukseen tarkoitetut Sidas-pohjalliset. Terkkuja Vipalle ja Makelle!
- Lenkkarit, asfaltti osuuksia varten. Yleensä yhdet kengät riittää, mutta otan nyt kuitenkin itse toiset.
- Släbärit, iltoja varten että jalat tuulettuu...
- Hattu, sellainen joka suojaa korvat auringolta
- Sidetarpeet ja erilaisia rakkolaastareita
- Särkylääke
- Maitohappobakteeria
- Hammasharja ja -tahna
- Aurinkorasvaa 20-kerroin ja nenän päähän 50-kerrointa
- Dödö, aito pilgrim ei kyllä tätä käytä...
- Suihkusaippua
- Talkkia
- Icepower, 100ml pullo
- Pyykinpesuainetta, 100ml pullo
- Pyörän renkaan sisäkumista "tulppa". Tämän sain Sydneyltä, jonka tapasin viime syksynä Balilla lomaillessani. Tämä on kuulemma ehdoton väline pyykinpesussa, koska siellä ei pahemmin lavuaareissa tulppia ole... Terkkuja ja kiitoksia Sydneylle Australiaan!!
- Pyykkipoikia
- Korvatulppia, ja paljon. Voi sitä kuorsauksen määrää...ei minun mutta muiden!!
- Pari kiristyshihnaa varalle
- Otsalamppu, varhaisia vaelluksia varten
- Neulaa ja lankaa. Tästä lisää matkan varrella miten rakkoja neulotaan...
- Pari vesipulloa
- Mini tabletti, wifi löytyy melkein jokaisesta majatalosta joten jätin opaskirjat kotiin.
- Kuksa, en lähde mihinkään vaellukselle ilman sitä!
- Espanja sanakirja, siellä ei englantia puhuta juurikaan...
- Pyhiinvaeltajapassi, saa myös hankittua Suomesta Jaakontien ystävät-sivuston kautta.
- Simpukka, tästä tunnistaa pilgrimin reitin varrella
- Kivi, palaan tähän matkallani... ;)

Miksi?

2015 tammikuussa kuulin vasta ensimmäisen kerran Camino de Santiagosta. Olen luonteenpiirteeltäni hieman yllytyshullu, ja tästä Caminostakin innostuin yhden illan surffailun jälkeen. 4kk kuluttua päähän pistosta perheeni hienosti tuki minua lähtemään tälle upealle, mielenkiintoiselle ja varsin haasteelliselle, lähes 5vkoa kestävälle vaellukselle (anomus tosin oli vireillä tovin...).
Syytä siihen miksi ja miten päädyin lähtemään vaellukselle ja vielä yksin, en osaa sanoa...vielä. Toivottavasti osaan vastata tuohon ensi heinäkuussa vaellus yrityksen jälkeen. Korostan jo tässä vaiheessa sanaa "yritystä". 800km on iso urakka, josta suoriutuminen vaatii että jalat (myös pääkoppa) pysyy kunnossa. Rakoilta tuskin pystyy välttymään mutta kunhan sen suurempia ei sattuisi, niin erittäin tyytyväinen olisin.

Yllytyshulluuden lisäksi olen viime vuosina ollut "hieman" tapaturma altis tapaus, jonka vuoksi tutut on suositellut ottamaan mukaan kuplamuovia...;)

Mikä?

Yksi maailman tunnetuimpiin kuuluva pyhiinvaellusreitti Camino de Santiago (Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti) kulkee Pohjois-Espanjan halki päättyen Santiago de Compostelan katedraaliin, jonne uskotaan Apostoli Jaakobin haudatun.

Pyhän Jaakobin reitti on ollut yksi merkittävimpiä kristillisiä pyhiinvaellusreittejä keskiajalta saakka ja se on ollut olemassa jo yli tuhat vuotta. Sitä yhä pidetään reittinä, jolla kaikki synnit voidaan saada anteeksi.
Vain muutama pyhiinvaeltaja saapui Santiago de Compostelaan 1980-luvun alussa. Vuosikymmenen loppupuolella kävijämäärät alkoivat kasvaa, kun nykyajan pyhiinvaeltajat kiinnostuivat reitistä. Nykyään reitin kulkee (tai ainakin osan) noin 100000 ihmistä vuodessa.

Pituutta reitille tulee n. 800km, riippuen siitä mistä sen laskee. Pyhän Jaakobin reitti ei ole mikään yksittäinen tie, vaan mikä tahansa useista pyhiinvaellusreiteistä Santiago de Compostelaan. Muutamaa tietä kuitenkin pidetään pääreitteinä. Suosituin ja tunnetuin on ns. ranskalainen reitti, joka alkaa joko Ranskan puolelta St. Jean de Portista tai Espanjan puolelta Roncesvallesista. Toinen reitti kulkee ns. pohjoista reittiä lähellä Atlantin rannikkoa, joka on huomattavasti tuntemattomampi. Osa jatkaa matkaa myös Atlantin rannalle Finisterreen, johon keskiajalla uskottiin maailman loppuneen. Paikan nimi juontuu latinan sanoista finis terrae, joka tarkoittaa "maan ääriin".

Perillä Santiago de Compostelassa pyhiinvaellustodistus (Compostela) annetaan vain niille vaeltajille, jotka ovat kulkeneet Apostolin haudalle vähintään 100km jalan tai 200km polkupyörällä. Tästä syystä viimeiset 100km tulee olemaan erittäin ruuhkaista polkua...
Jokaisella pilgrimillä on oltava pyhiinvaelluspassi (Credencial del Peregrino) johon kerätään vähintään kaksi leimaa päivässä. Leimoja saa majataloista (Refugio), kirkoista, kaupoista tai jopa ravintoloista. Passi oikeuttaa myös yöpymään vaeltajille tarkoitetuissa refugioissa reitin varrella.

Ihmisiä saapuu eri puolelta maailmaa kulkemaan Caminoa (Vaellusta). Jokaisella on oma tarinansa ja syynsä vaellukselle. Tämä on asia, mikä myös kiehtoo minua erittäin paljon. Mikä saa ihmiset tulemaan reitille USA:sta, Japanista tai jopa Australiasta saakka? Millaisia eri tarinoita vaeltajilla on? Mikä on ollut heidän motivaatio lähteä vaeltamaan?

Pientä treeniä kevään aikana ollut. Kerava-Helsinki väliä (32km) pariin otteeseen, Tuusulanjärven ympäri (23km)...mut aika vähäistä ollut treeni.
Camino nostaa kuntoa sitten matkan varrella... hope so..