2015 tammikuussa kuulin vasta ensimmäisen kerran Camino de Santiagosta. Olen luonteenpiirteeltäni hieman yllytyshullu, ja tästä Caminostakin innostuin yhden illan surffailun jälkeen. 4kk kuluttua päähän pistosta perheeni hienosti tuki minua lähtemään tälle upealle, mielenkiintoiselle ja varsin haasteelliselle, lähes 5vkoa kestävälle vaellukselle (anomus tosin oli vireillä tovin...).
Syytä siihen miksi ja miten päädyin lähtemään vaellukselle ja vielä yksin, en osaa sanoa...vielä. Toivottavasti osaan vastata tuohon ensi heinäkuussa vaellus yrityksen jälkeen. Korostan jo tässä vaiheessa sanaa "yritystä". 800km on iso urakka, josta suoriutuminen vaatii että jalat (myös pääkoppa) pysyy kunnossa. Rakoilta tuskin pystyy välttymään mutta kunhan sen suurempia ei sattuisi, niin erittäin tyytyväinen olisin.
Yllytyshulluuden lisäksi olen viime vuosina ollut "hieman" tapaturma altis tapaus, jonka vuoksi tutut on suositellut ottamaan mukaan kuplamuovia...;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti