12. Päivä, Burgos - Castrojeriz 41,5km / 334,9km

Herätys vasta 7.00, koska sinne kenkä ostoksille piti mennä.

Katselin netistä, että yksi urheilukauppa olisi lähellä. Mutta avataan vasta 10.00, joten en pitänyt mitään kiirettä. Kuitenkin klo 8.00 majatalon emäntä viskasi minut pihalle, mikä on aivan normaali aika, jolloin viimeistään majatalot tulee olla tyhjät.

Kulutin aikaa kaupungilla kierrellen ja kävin jo valmiiksi paikantamassa urheilukaupan. Löysin läheltä kahvilan, jossa odotin kuumeisesti kaupan avautumista. Menin jo viittä vaille oven taakse odottamaan. Olihan minulla kiire takaisin kävelemään. :)

Kello löi vihdoin 10.00, eikä mitään tapahdu. 5 min myöhemmin varmistin ohikulkijalta, ettei ovessa lue mitään toisesta kellonajasta. No ei lue ei ja ohikulkija hymyili minulle manjana, manjana. This is Spain. Ei naurattanut yhtään. Sitten vihdoin sieltä tallustelee rennosti putiikin isäntä paikalle. Myöhästymisen syy oli, että aamukahvi kahvilassa oli hieman venähtänyt! Juu, ai se oli syy. No sitten ymmärrän ilman muuta! Tuota syytä ei luonnollisesti pidä pahoitella. Jessus!
Nou hätä, nyt pääsin sisään ja kenkiä tutkimaan. Noin 15sekunnissa kävi ilmi, että siellä on vain futiskamoja!

Just. Jussi, nyt ajattele vain manjanaa ja hengitä syvään.

Miten ihmeessä löydän isosta kaupungista urheilukaupan, kun kukaan ei puhu englantia? Päätin mennä takaisin kahvilaan, jossa olin koko aamun ja katsoa netistä uudelleen vaihtoehdot.
Kahvilan edessä oli erittäin siististi pukeutunut nainen, jolta ajattelin kysyä suoraan apua. Hän näytti siltä, joka osaisi puhua englantia.
Ja tottahan se oli, hän puhui erinomaisesti englantia ja tarjoutui välittömästi auttamaan. Teimme oitis sinun kaupat! My name is Jussi but here I'm Jose. Barbara oli hänen nimensä.

Barbara tiesi heti mistä löytäisin kengät ja kirjoitti minulle liikkeen nimen. Kiitin häntä lämpimästi ja sanoin löytäväni sinne kyllä kun saan osoitteen netistä. Kauppa sijaitsi kaupungin ulkopuolella ja ajattelin ottaa taksin sinne.

Yhtäkkiä hän tuumaa, voisinko odottaa 10-15min? Olin hämillään. Hän toisti asian ja sanoi, että hänellä on nopea tapaaminen ja voisi sen jälkeen heittää minut sinne! Hääääh, ajat minun vuoksi n 10km kaupungin ulkopuolelle?! Eikö sinulla ole töitä tai jotain muuta? Ei, hänellä on helppo päivä tänään. Vain rentoutumista kuten manikyyri. Mietin, sellaista se professorin elämä on. :) Mutta Barbara selvensi ettei ikinä vietä siestaa, koska siihen ei ole aikaa.

Otin avun tarjoamisen avosylin vastaan. Voin sitten sieltä ottaa taksin takaisin.
Hänen autonsa oli aivan kahvilan vieressä. Auto oli tosi hieno ja 2vkoa vanha. Änkytin hieman, että ööö haisen mahdollisesti ihan pikkuisen ja paitakaan ei ollut puhtaimmasta päästä. Barbara vain nappasi kävelykeppini, tavarani ja käski kyytiin.
Matkalla kerkesimme jo puhumaan siestan merkityksen ja minun caminon motiiveista lisäksi matkailusta. Myös Barbara oli intohimoinen reissaaja. Ensi viikolla Japaniin ja takaisin viikoksi Espanjaan, sitten Balille lomailemaan. Annoin omalta Bali reissultani vinkit, varoo rahanvaihtoja ja mikä on Gilin saarista paras.

Urheilukauppa oli Burgosin suurin. Vastaa meidän XXL kauppaa. Ennen perille pääsyä, Barbara sanoi että voi katsoa josko löytyisi bussi takaisin keskustaan. Mahtavaa! Mutta sitten parkkipaikalla hän tuumaakin, että lähtee mukaan kauppaan auttamaan minua heittää ja sitten vie minut takaisin keskustaan mihin haluan. Olin sanaton!

Kaupasta kengät löytyi oitis. Tuntui taivaallista kävellä niillä. Laitoin heti ne jalkaan ja annoin vain hintalapun kassalla. Kengät olikin 30% alessa ja eivät jääneet maksamaan kuin vajaat 50€. Myyjä, Barbaran avustuksella, suositteli lisäksi erilaisia sukkia, jotka on nimenomaan rakkuloita varten tarkoitettu. Kehuin myyjää suosittelusta.

Barbara näytti vielä työpaikkansa, kotikulmansa ja jätti minut Caminon varrelle. Hyvästelimme ja yritin antaa rahaa vaivasta. Se ei käynyt missään nimessä, se tuli hyvin selväksi. Hän vaan haluaa aina auttaa muita ihmisiä.

Kysymys kaikille! Oletteko ikinä auttaneet haisevaa, kohtuullisen kookasta, ulkomaalaista miestä (toi on jo paljon eli ylipäätään ketään) aamulla klo 10.00 Helsingin keskustassa? Vienyt ilomielin hänet esim Jumboon, auttanut ostoksien kanssa ja heittänyt takaisin keskustaan? Veikkaan ettei ei ole montaa...

Barbara, toivottavasti luet tätä. Sydämeni pohjasta kiitos sinulle! Olit minun pelastusenkelini. Sinunlaisia ei ole montaa maailmassa. Turvallista matkaa Japaniin ja rentouttavaa lomaa Balilla!
Vannon että annan hyvän kiertää ja autan jatkossa apua tarvitsevia ihmisiä parhaimpani mukaan. "Anna hyvän kiertää" - aiheesta on tehty elokuvakin. Suosittelen katsomaan.

Kävely jatkui klo 11.30. Lähes lensin uusilla kengilläni! Hymyilin vain ja kävelin ja kävelin. Hymyilin uusista kengistä mutta eritoten, siitä että itse sain kokea noin upean tunteen kun joku tuntematon ihminen auttaa toista ilolla ja pyyteettömästi.


Alkuperäinen suunnitelma oli yöpyä 20km päässä, kun päivä oli jo niin pitkällä. Mutta olin siellä jo 3,5h:ssa!
Ei mitään muuta uutta tossua toisen eteen ja matka jatkui.
Päivä kului kuin siivillä. Tapasin ohimennessä myös Alfredin, joka oli ihmeissään näkemisestä. Kilistelimme ja jatkoin kävelyä. Juusto&punkku piknikille kerkesin myös matkan varrella ja taas matka jatkui.

Klo 19.30 olin jo 38km päässä. Nyt oli kiire löytää yöpaikka. Yksi suunnitelluista paikoista oli jo täynnä, joten ei muuta kuin seuraavaan kylään. Sieltä löytyi helposti siisti paikka, porealtaat ja kaikki! Erittäin mukava isäntä järjesti oman illallisen minulle, kun kaikki muut olivat syöneet aikaisemmin.

Nukahdin illallisen ja suihkun jälkeen välittömästi klo 22.00. Johan oli päivä. :)

Jussi ja Barbara kenkä ostoksilla.

Hauta esittelee viimeisintä Camino mallistoa...