CAMINO DE SANTIAGO VOL. 2; CAMINO PORTUGUES 2019

Juu, ei se yksi kerta riittänyt.. Eikä se varmaan tähän jää...

Taas on Hauta lähdossa pikku patikoinnille, 3 vuotta odotetulle Camino Portugues reitille Lissabon-Santiago De Compostelaan.
Tuntuu että se oli ihan hetki sitten, kun saavutin Finisterren rannan v. 2016.
Kylläpä kolme vuotta on mennyt hujauksessa!

Miksi ihmeessä uudelleen? Simppelisti seikkailun halu ja itsensä haastaminen henkisellä tasolla (ehkä vähän fyysiselläkin).

Tästä jo kirjoitinkin v 2016 reissulla, miten espanjalaiset kehuivat kovasti Camino Portugesea. He kehuivat naapurinsa ruokaa, luontoa, viiniä, ihmisiä ja itse Camino reittiä. Ja myös siksi mielenkiinto heräsi, koska Portugal oli minulle täysin uusi tuttavuus.

Pieni tarkennus. Toki portugalilaiset eivät pidä siitä, että heille puhutaan erehdyksessä espanjaa! Ei mekään pidetä siitä, jos joku turisti sekoittaisi Ruotsin kielen Suomen kieleen! Tai itseasiassa ei me kyllä ihan 100% innolla kehuta muutenkaan naapuria ulkomaalaisille, vaikka olemmekin ns sisaruksia. Rakastamme heitä, mutta kyllä aika-ajoin vihataan niitä Hannu-Hanhia...Ainakin muutamien jääkiekon MM-kisa otteluiden ennen, aikana ja jälkeen.

Noh, minuahan ei tunnetusti kovin montaa kertaa pidä houkutella erilaisiin tempauksiin kun olen jo menossa, ja tässähän kävi juuri niin.
Kolmen vuoden anomus sisään heti oitis hallitukselle ja näin se homma eteni.
Aluksi ajatuksena oli aivopestä koko perhe mukaan, mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Neuvotteluna oli vuokrata pyorät tytöille tai ainakin jollekin osalle pätkästa. Noh, tämä ehdotus ei kuitenkaan kovin paljon aiheuttanut tuulta purjeisiin. Naisväki oli vähän "onx pakko" -asenteella, joten luovutin koko homman. Varsinkaan näihin ei lähdetä pakolla missään nimessään.

Mutta sitten Satu (perheen äiti, organisoija, tohtori, sisustusarkkitehti, rakas, suunnittelija, äitee, patavahti, emäntä...) tokaisi eräs ilta, että minä jos lähtisin Lissabonista ja hän liittyisi mukaan Portossa (viimeiset 270km)? Whaaat?! Olin ällikällä lyöty ja hamusin kännykkää, jolla olisin voinut äänittää todistusaineiston lupauksesta. Harmikseni olimme saunassa!
Mutta kyllä se vaan piti paikkaansa, organisoija-suunnittelija oli tämän miettinyt selvästi etukäteen. Satu ajatteli (ja varmaan toivoi) että kyllä tuo ukko pitää vielä kerran ennen nelikymppisiä päästää tutkiskelu reissulle. Aivan mieletöntä ja huikeeta! Hän tulee mukaan kokemaan aivan jotain muuta, johon olemme yhteisillä matkoilla tottuneet! Vaikka tosin pitää kyllä myontää, että on Satustakin aikamoinen seikkailija tullut. Sen todisti vuodenvaihteen Thaimaa-Singapore-Filippiinit seikkailu...;)

Lukitsin heti siis vastauksen ja buukkasin yhdensuuntaisen lennon Lissaboniin viime syksynä.

Ja sitten ei muuta kuin matkaan.

Ps. Ja tämä oli viimeinen kerta näissä tarinoissa kun tuosta 40-vee jutusta puhutaan, koska olen ikinuori kuten alla olevasta kuvasta näkee. Ja patavahti oli myos laittautumassa iltaa varten naapureiden tullessa kylään. :)

Treeniä Kerava-Malmi välillä.