20. Päivä: Porto - Vila Chã 26,7km / 421,9km

Heräsin ensimmäisenä aamulla ja tuumasin, että eiköhän lähdetä kohti Santiagoa. Satu katsoi kelloa ja kysyi tiedänkö paljonko kello on?!? No en...
Kello on 05.30, takaisin nukkumaan sieltä! Satu antoi aamukäskyn.
No ei kai siinä muu auttanut kun totella ja onneksi sainkin vielä unen päästä kiinni.

Klo 06.45 kysyin joko nyt?!? Satu tuumasi ja huokaisi, että kai sitä on pakko ja minun sisäinen kello on kuulemma aivan sekaisin.

Aamuteen nautittuamme ja eiliset loput pizzat syötyämme, pääsimme vihdoin matkaan. Kysyin että oletko rasvannut kasvot, niin Satu vastaa että kyllä hän tietää mitä tekee ja ei ole rasvannut koska on pilvistä. Selvä pyy.
Minä kuitenkin rasvasin kasvot ja kädet, koska kokemusta oli miten pilvinenkin ilma osaa olla polttava.

Sää oli kyllä "viileä" n 17c ja sumuinen. Tämä sopi oikein hyvin kävelyyn.

Alkumatkasta olin varovaisen innostunut. Sain kommentin siitä jo puoli vuotta sitten, että jos välimatkamme ylittyy liikaa niin matka hän hidastaa vauhtia entisestään. Kyllä kyllä...vastasin. :)

Kävellessämme ja katsellessa maisemia en edes huomannut, kun viisi metriä oli jo välimatkaa ja Satu EI ollut edellä. Pysähdyin vähän väliä ja kommentiksi sain "tullaan tullaan!". Kultaseni, en ole tottunut että kävelen jonkun kanssa, joten tämä 4,2km/h kävelynopeus on minullekin uusi tuttavuus. Opitaan yhdessä :)

Reitti kulki aluksi Douro-joen vartta pitkin noin 10km, kunnes meri häämötti edessämme. Aah!

Raikas tuuli puhalsi mereltä ja sää muuttui aurinkoiseksi. Sää oli mitä mainioin.

Camino ystäväni Ross odotteli vuokraveneellä meitä lounaalle. Löysimme sataman ja veneen helposti. Oli mukava tavata Ross pitkästä aikaa ja hän sai vihdoin tavata myös Satun. Ross kyseli Satun fiiliksiä ja kertoi kuinka on nauttinut neljän päivän oleilusta veneellä. Vene siis pysyy satamassa ja niitä pystyy vuokraamaan Airbnb:n kautta. Tämän vuokra oli 100€ 4/vrk. Hän on niin fiiliksissä alueesta ja elämisestä täällä, että on menossa neuvottelemaan iltapäivällä asuntokaupoista välittäjän kanssa.
Nautimme virvokkeista ja lounaasta noin tunnin, jonka jälkeen hyvästelin Rossin. Matka jatkui.

Saavuimme pikkukylän Sandra hostelliin 15.30, josta löytyi mukava huone 30€ hintaan. Tytär (Sandra) pyöritti hostellia ja äiti keittiötä. Mamma halusi oitis pestä kaikki vaatteemme, josta emme kieltäytyneet. Sandra kysyi, että haluaisimmeko syödä illalla täällä. Tottakai halusimme kannattaa heitä eikä rantaravintoloita.

Suihkun jälkeen Satu pääsi vaivoin raahautumaan sänkyyn ja kun hän yritti venytellä saimme (lähinnä minä sain) pienet naurut. Koko kroppa oli "hieman" jäykkänä kivusta. Koko ajan kuului ai ai ai ai... ja kaiken lisäksi naama oli punainen kuin vasta keitetty Kalettoman järvestä ravustettu rapu. Annoin Thaimaan tiger voidetta, joka auttaa lihaskipuihin. Ja tuumasin anna isukki hoitaa äiteetä nyt... Huomenna voisi olla ihan ok laittaa aurinkorasvaa myös...;)

Kivut hellitti illan tullen ja vaikka ensimmäinen vaelluspäivä on ollut koettelemus, niin Satu on nauttinut erittäin paljon. Se on tärkeätä minulle...

Illalla ravintolassa oli koko perhe töissä. Mamma touhui keittiössä, pappa baarissa yhdessä poikansa kanssa ja Sandra kaikkialla.

Kiitos koko perheelle herkullisesta illallisesta ja vieraanvaraisuudesta.

Illallisen jälkeen ei tarvinnut paljon nukkumattia odotella. Vintti sammui klo 22.30.

Tuulinvoimalan siipiä, ei mitään pikku siipiä...

Lounas Boat-style...

Voi voi kultsin vointia, kun yritti päästä lepäämään... Saatiin yhdessä aikamoiset naurut miten rampana tohtori olikaan päivän jälkeen. Tuumasin että tuonko tujauksen brandya että kivut lähtee? Kuulemma lasillinen hyvää valkoviiniä riittäisi.
Kaikista kivuista huolimatta ihana päivä oli Satulla ja minulla! :)