24. Päivä: Vila Praia de Âncora - Vila Nova de Cerveira 22,3km / 520,6km

Heräsimme 6.30.

Sää oli onneksemme kirkastunut eilisestä. 17c lämmintä ja puolipilvistä eli loistava sää kävelemiseen.

Kävelimme aamun kaunista rantaa pitkin ja horisontissa jo näkyi Espanja.

Hieman hiljaista oli kävely yhdessä ja syykin selvisi. Satulla vaivasi toisen jalan rakko, joka rupesi vaivaamaan joka askeleella. Kyselin mitä tehdään ja meidän ei ole pakko kävellä, voidaan tilata esim taksi seuraavaan kylään lepäämään. Satu teki yhden asian selväksi, hän ei ole tullut tänne takseja tilailemaan.
THAT'S MY GIRL! Mietin itsekseni pokerinaama kasvoilla.

Etenimme rauhallisesti ja se toki oli minulle hieman hankalaa. Eksyin aina ajatuksissani 10m päähän sitten havahduin odottamaan. On muuten äärettömän hankalaa muuttaa omaa kävelyrytmiä.

Päivällä vinkkasin Satulle, että se ei ole urbaani legendaa mikä vie kivun. Se on lasillinen hyvää portviiniä.

Hän ei uskonut ja tilasi cokiksen mukavassa pikku kylän kahvilassa. Paikallinen pappa tuli luoksemme terassille ja tuumasi Satulle "Cocacola no good! Vinho porto Bom!!"
Hymyilin vain ja ehkä köhin hiljaa; "Uskotko jo..?" :)

Kerroin Satulle, että käyn vessassa ja eiköhän sitten jatketa matkaa. Erehdyin matkalla vaihtamaan sanaa portugalilaisten ukkojen kanssa baaritiskillä. Kysyivät mistä olimme kotoisin ja mistä olin lähtenyt kävelemään. Englantia eivät juurikaan osanneet puhua ja minä en portugalia, mutta taas hyvin pärjättiin.
Kun kuulivat että olin lähtenyt Lissabonista, oli portviinin kilistelyn aika. Pitivät sitä varsin erikoisena ja hulluna, kun lähes kaikki aloittavat Portossa. Siinä sitten kilisteltiin ja kuiskasin, että emäntä ei toistaiseksi ymmärrä Camino viinin päälle mutta asia on korjattavissa.
Nauroivat!!
Ja siinä samassa Satu tulee sisään kahvilaan ja tuumaa; No täällähän sä oot! Ajattelinkin että kyllä vessareissu kestää. Miehet eivät ymmärtäneet mitään mutta repesivät nauruun ja sanoivat; big boss coming, ou nou!! Satukin hihitteli mukana.

Rannikolta käännyimme sisämaahan päin kävelemään Minho-joen vartta pitkin. Joen toisella puolella oli Espanja. Olisimme voineet ottaa rannikolta lautan Espanjaan ja kävellä vielä rannikkoa pitkin mutta valitsimme sisämaan. Kuulimme sen olevan rauhallisempi reitti.

Saimme huoneen vaatimattomasta pikku hotellista Cerveiran kylän ulkopuolelta.
Satun pestessä pyykkiä nukahdin sängylle. Siinä vierähtikin kivasti 2h, kunnes sain herätyksen että lähdettäiskö syömään pikku hiljaa. Tuumasin että oho, taisin torkahtaa. Joo, pari tuntia kurnutit tasaisesti. Satu vastasi.
Ei voi pitää paikkaansa! Minähän en kuorsaa, se on vain "syvää" hengitystä. Nih! :)

Lähdimme kävelemään kylää kohti ja matkan varrella Satu haaveilee oman Alberguen avaamisesta. Pysähtyi erään myynnissä olevan jumalattoman linnan eteen ja tuumasi, että tässä se olisi!! "Kulta, eikö olisi hienoa?!? Saisit hankkia sen Dewaltin yhdistelmäsahan, josta olet nähnyt päiväunia." Satu laittoi panoksia pöytään.
Kysyin "Ai sen missä on 305mm terä vai?! Aika pahan korotuksen laitoit!" Tuumasin.

Koko matkan ravintolaan arkkitehti rupesi suunnittelemaan taloa. Ja minä vieressä huokaillen, no nyt on emännän Camino vauhdissa...rakkuloista ei tietoakaan. :)

Löysimme kylän reunalta mukavan pikku ravintolan Marinelon. Kävi ilmi, että ravintola oli vasta toukokuussa avattu. Omistaja Salah Bouakkaz Algeriasta oli henkilökuntansa kanssa täysin omistautuneita työlleen. Saimme ensiluokkaista palvelua ja vaimonsa valmistavaa maittavaa ruokaa. Salah kävi vähän väliä tuomassa ruokamaistiaisia kotimaastaan maistettavaksemme. Chilitahnan reseptistä olin niin kiinnostunut, että olisin halunnut tehdä sitä kotona. Mutta osoittautui niin hankalaksi, että ei olisi viikkojen maltti riittänyt.

Suuri kiitos Salahin perheelle maittavasta illallisesta ja vieraanvaraisuudesta. Olemme aivan varmoja siitä, että ravintolanne menestyy.

Espanjan huippu näkyy horisontissa.

Jätin rakkaan kävelykeppini hyvälle paikalle Minho-joen rannalle. Löysin oksan pätkän eucalyptus metsästä, jota hieman virittelin. Viimeksi poltin kävelykeppini (jonka ostin) Finisterrassa vaelluksen päätyttyä mutta tätä en halunnut polttaa. Kiitos yhteisestä 100km matkasta. :)

Minho-joki on Portugalin ja Espanjan rajajoki, jota pitkin kuljimme sisämaahan 30km.

Täällä täytetään itse avec lasi.

Tässä arkkitehti suunnittelee kartanoa uuteen uskoon. Ihan ok ilmansuunta paikalla kyllä on täytyy myöntää, jos auringonlaskusta tykkää.