11. Päivä: Alvaiázere - Rabacal 32,8km / 232,5km

Heräsin tänään 06.00.

Nukuin kuin tukki! Selkeästi flunssa on selätetty, jos nyt pientä räkäköhää ei lasketa mukaan. Ja toiseksi, että sai nukkua ilman etelä-eurooppalaista kuorsaajakuoroa. Luksusta!
Pakko oli kysyä kuitenkin huonekaveri Katilta (Brasilia), että kuorsasinko minä yöllä? Sanoi että ei mitään havaintoa...hmmm...uskoa nyt tuohon vastaukseen...

Lähdin yksin matkaan 07.00. Päivästä oli tulossa kuuma. Ripeästi piti laittaa tossua toisen eteen, jotta pahimmalta helteeltä välttyisi. Heti alkuun 200km rikki :)

Reitti oli yksi upeimmista! Korkeuseroa parhaimmillaan 480m, joten maisemat olivat sen mukaiset. Reitti meni keskiajan pyhiinvaelluspolkua pitkin. Ladotut ikivanhat kivet polun reunoilla kätki sisäänsä historiaa mielinmäärin. Mitä nämä kivet ovatkaan nähneetkään koko historiansa aikana?

Matkalla ohitin ihastuttavan englantilais pariskunnan. Ovat jo yli 70v ja matka taittui heiltä todella ripeästi. Kävelin heidän kanssaan noin tunnin, jonka aikana hieman kerettiin small talkata. Mistä päin kotoisin, mihin matkalla, mistä ja milloin aloitti Caminon, onko ensimmäinen kerta, miksi lähtenyt vaeltamaan, mihin meinaa majoittua jne... Sitten Haudalla meni kolmas vaihde sisään ja vauhti kiihtyi. Söin heidän kanssa dinneri perillä. Kuva alla.

Kati ja Thousten liittyi seuraan päivän loppuvaiheessa. Oli tuskaisen kuumat viimeiset kilometrit...litra vettä ei meinaa riittää edes tunniksi kuumuudessa kävelemiseen.

Yhtäkkiä kuuluu tomeraa huutoa tien toiselta puolelta. Mummo viittoili ja käski tulla sisään kuumuudesta. Hänen kellarissa oli miellyttävän viileää! Hän vaivalloisesti haki muutaman jakkaran väsyneille vaeltajille ja toi raikasta vettä. Hänellä oli vain yksi kulunut vesilasi, jota ylpeänä täytti aina uudelleen ja uudelleen.
Huomasin istuessa että, katosta tippui linnunkakkaa lattialle mutta se haitannut rouvaa. Ennemmänkin piti siitä, että haarapääskyt pitivät hänelle seuraa.
Kävi ilmi että hän tosiaankin asuu siinä kellarissa. Siellä oli todella alkeelliset olot. Likainen patja pimeässä nurkassa maassa ja pesupaikka toisella puolella kellaria.
Hiljaiseksi ja nöyräksi veti mukavan ja iloisen rouvan tarjoillessa lisää vettä. Hänelle oli kunnia saada tarjota vaeltajille suojaa auringon paahteesta hetkeksi. Kiitimme suuresti mummoa ja jatkoimme matkaa. Seuraavaksi sisään hän käski ohittavat italialaiset, jotka tuli perässämme.

Hetken aikaa käveltyämme Kati veti minut pois kivivallin reunasta ja huutaa SNAKE!!! No kappas! Pikku matelijahan se siinä luikerteli ripeästi turvaan kivivallin sisälle. Oli niin nopea, etten kerkennyt edes napata kuvaa! Taisi säikähtää sitä, että oli lähellä joutua n 107kg homosapienin tallomaksi. Käärme oli noin 80cm pitkä ja ruskea, ei myrkyllinen. Katselin tilanteen jälkeen ylös pari kertaa taivaalle ja naureskelin puistuttaen päätä. Kati kysyi mitä siellä näkyy? Vastasin että pilvetön taivas vaan naurattaa...:)

Paikka oli aika helmi!! Pyykinkoneen lisäksi siellä oli mahtava pikku uima-allas sekä poreallas!! Ei kestänyt kauaa kun Haudan poika oli jo hylkeenä vedessä...Italialaiset katsoivat ja kysyi et eikö ole kylmää... No ei todellakaan! Tervetuloa Suomeen!

Albergueen saavuttua isäntä kaatoi heti alkuun hörpyt valkoista portviiniä. Olipa hyvää!