Kuorsasivat kilpaa aika äänekkäästi mut onneksi oli korvatulpat! Parasta oli että klo 6.00 he rupesivat juttelemaan niin kovaa että tuntui heidän kokonaan unohtavan minun nukkuvan vielä. Tuhahtelin pari kertaa ja käänsin kylkeä mutta eihän se manana-ukoille tepsinyt!
No ei kai siinä muu auttanut ku ruveta heräilemään.
Klo 9.15 vasta lähdettiin kävelemään. Kirjoittelin eilistä päiväkirjaa vielä aamukahvin kanssa.
Tänään vasta ensimmäiset pikku nyppylät ylitettiin, muuten on tähän asti ollut aika tasaista. Korkeuseroa oli parhaimmillaan vallan 145m mutta kun ylös alas menee kolme kertaa jyrkkiä hiekkateitä pitkin lähes 30c paahtavassa auringossa, niin kyllä tämä pikku treenistä kävi. Denise ja Ken tulivat rauhassa ja puistettelivat päätä ku minun piti lähes juosta ne ylös. Loistava pikku jumppa.. :)
Luin Camino-opasta että Associerassa olisi albergue eli majatalo. Tieto kuitenkin osoittautui vääräksi ja kerkesimme jo hieman hätääntyä että mitäs nyt?? Ei mitenkään ole mahdollista tuossa auringon paahteessa 10km kävellä seuraavaan isompaan kaupunkiin.
Baarin pitäjä oli erittäin avulias ja tiedusteli lähiseudun majapaikkoja. Onneksi vähän reitin sivusta löytyi hostelli. Emme olisi löytäneet sitä välttämättä itse joten tilasimme taksin. Kävelemme takaisin reitille huomenna. Hostelli oli kiinni mutta isäntä tuli avaamaan ovet meille. 15€:lla sain oman kolmen hengen huoneen. Aaaah!
Illalla nautin kunnon entrecote pihvin. Ihmeteltiin miten näin hieno ravintola oli syrjäisessä kylässä. Kerää varmasti lähikylienkin nautiskelijat paikalle. Illallisen jälkeen hieman vielä istuttiin iltaa yhdessä ja juteltiin maailman menosta (ei Trumpista) ennenkuin nukkumatti kutsui klo 23.
Tsemppiä iskä! - Netta
VastaaPoistaOisit heittäny kuorsaajia tyynyllä 😉 (huom. sisäpiirin vitsi). Kyllä maisemissa silmä lepää. Oi, mikä lihaunelma. Ei tuolla reissulla pelkillä kasviksilla pärjäiskään. Ruotsi-Suomi 🏒 välierämatsi ekan erän jälkeen 2-1. T. Merja
VastaaPoista